Kun kauppa iskee takaisin, hallituksen rivit joutuvat koville

Kun Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus natisee liitoksissaan, maataloustuottajien kannattaa toivoa sen ainakin jonkin aikaa kestävän. Elinkeinon näkökulmasta hallituksen päätavoite, ruokamarkkinoiden reiluuttaminen, on nyt kriittisessä vaiheessa.

Eikä tämäkään työ ole tietenkään helppoa. Kauppa on jo varautunut vastaiskuun, eikä sen voimaa ole syytä vähätellä.

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) esikunnan tilannekuva on hallituskauden alusta lähtien ollut aivan oikea. Keskittynyt kauppa määrää vauhdin ja teollisuus sekä tuottajat läähättävät perässä.

Oikaisua tilanteeseen on haettu etsimällä tilastollista avoimuutta ruokaketjun tulonjakoon. Ajatuksena on, että julkinen paine jollain tavalla hillitsisi ketjussa parhaiten menestyvien voiton pyyntiä.

Hanke on hankaloitumassa yllättävästä syystä. Tilastokeskuksen resurssien vähentyessä tälle tiedon tuotannolle ei tahdo löytyä maksajaa. Ministeriö joutuu tässäkin asiassa priorisoinnin eteen.

Lisäksi ministeriön työryhmissä etsitään parhaillaan keinoja, joilla hillittäisiin kaupan omien merkkien markkinavaikutuksia teollisuuden omaan tuotekehitykseen perustuvien elintarvikkeiden rinnalla.

Kaupalla on tulkittu olevan asiassa kaksoisrooli. Se sekä myy että valmistuttaa tuotteita ja pystyy kilpailuttamaan niitä toisiaan vastaan tavalla, joka heikentää teollisuuden toimintaedellytyksiä.

Esillä on ollut brändituotteiden ja kaupan merkkien ostojen eriyttäminen toisistaan. Lisäksi työryhmissä on pohdittu rajoituksia kohtuuttoman markkinointihyödyn rajoittamiseksi. Innovatiivisimmat ovat suunnitelleet jopa kaupan hyllytilaan puuttumista.

Ei liene yllätys, että kauppa suhtautuu näihin jyrkän kielteisesti. Vastaus useimpiin ehdotuksiin on ytimekäs. Ei käy!

Essayahin on määrä saada esityksensä hallitukseen jo muutaman kuukauden kuluttua, jotta ne saataisiin eduskunnan prosessiin alkuvuodesta.

Aikataulu on kunnianhimoinen ja hyvä, mutta siinä on iso riski. Kaupan edunvalvonta on tehokasta ja sillä on käsissään tehokas ase.

Se on tuonti, jonka määrä elintarvikemyynnissäkin kasvaa kaiken aikaa.

S-ryhmän Coop-tuotemerkki perustuu paljolti tuontiin. Myös kotimaisen ruuan puolesta aiemmin puhuneen K-ryhmän viestinnässä aihe ei enää samalla tavalla korostu. Helppous ja halpuus ovat tällä hetkellä kotimaisen ja vastuullisen tuotannon edellä.

Essayh ja koko hallitus ovat kovassa paikassa. Kaupalla on aina mahdollisuus lisätä tuontia, jos sen omiin tuotemerkkeihin puututaan.

Silti kotimaisen tuotannon turvaaminen olisi myös kaupan etu julkisista hankinnoista puhumattakaan. Ilman kotimaista ruokaa yhä epävarmemmaksi käyvässä maailmassa on hankala selvitä.

Maatiloja Suomessa poistuu tappavaa tahtia ja asia pitäisi ratkaista ennen kuin elinkeino on lopullisesti marginalisoitunut.

Se hetki on muutamasta tuhannesta tuottajasta kiinni. Hetki on lähempänä kuin ministeriö ja ruokaketjun osapuolet huomaavatkaan.