• Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän

    Mielipide
    4.10.201307:00
    Kolumni
    MT toimitus

    Vietimme taas syyskuussa perinteisiä rakennusperintöpäiviä. Tavoitteena on lisätä tietoa kulttuuriperinnön monimuotoisuudesta. Tämä yleiseurooppalainen tapahtuma nosti tällä kertaa esille rakennusten uusiokäytön. Rakennus elää ja sillä voi elinkaarensa aikana olla monta käyttötarkoitusta.

    Muutos ei kuitenkaan ole yksinkertainen asia. Moni kohde taistelee olemassaolostaan viranomaismääräysten viidakossa. Kulttuurihistorialliset arvot ovat usein enemmän haitta kuin etu. Joskus tuntuu, että järjen käyttö on kielletty.

    Aitoa ja alkuperäistä on opittu arvostamaan. Luonto ja kaikki siihen liittyvät on taas muodissa.

    Kaavoituksella on pyritty suojelemaan vanhoja maisemakokonaisuuksia. Kuten vanhat harmaakivikirkot ovat tunnistettavissa päätykolmiostaan omalle seudulleen tyypillisinä, myös maisemat ovat tunnistettavissa: pohjalainen lakeus, hämäläinen rehevä vaihtelevuus, saariston kalliot mäntyineen ja vakkasuomalainen merenpohja lahdenpoukamineen. Muutokset näkyvät myös näissä maisemissa.

    Ei aikaakaan, kun tämän lehden palstalla ikävöitiin perinteisiä heinäseipäitä pellolle valkoisten paalien sijaan. Mutta eikö kukaan kaipaa perinteistä maaseudun rakennustyyppiä, joka istuu maisemaan kuin nyrkki silmään?

    Maaseutua kaavoitetaan vilkkaasti tonttimaaksi ja rakennuksia nousee kuin sieniä sateella niin keskelle peltoa kuin pellon laidallekin metsän reunaan. Mutta millaisia rakennuksia? Valmiita talopaketteja, joita ei ole tarkoitettu perinnemaisemaan. Tervehdin ilolla sitä arkkitehtiä, joka keksi muokata perinteisen pohjalaisen talon valmispaketiksi. Talotyyppiä ei kuitenkaan pidä pystyttää minne tahansa oman reviirinsä ulkopuolelle. Näissä asioissa paikallisen rakennusvalvontaviranomaisen tulisi ymmärtää ympäristön merkitys, mittakaava ja maiseman arvostatus varsinkin silloin, jos ao. alueen maisemakokonaisuuksia on jo yleisellä tasolla pyritty suojelemaan.

    Kun katson perinteistä vakkasuomalaista maisemaa, tiedän olevani meren pohjalla. Ympärillä on upeita lahden poukamia ja siellä täällä kohoaa entisiä saaria mäntyineen. Ymmärrän, miten onnellinen on hän, joka haluaa jakaa tämän kokemuksen. Monet maatilat ovat säilyneet uusiokäytössä. Tilalle on tullut hevostalleja ja erilaisia puoteja keskellä ei mitään. Se kaikki kertoo kulttuuriperinnön monimuotoisuudesta ja jatkuvuudesta.

    Artikkelin aiheet
    rakennusperintöpäivät
    rakennusten uusiokäyttö
    Suomen maaseutu
    kulttuuriperintö
    maaseudun maisemat
  • Ota kantaa aiheisiimme

    Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.

    Lähetä mielipidekirjoitus
  • Osaston luetuimmat
    • 1

      Politiikka | Lukijalta: Nykyhallituksen lupaukset testataan polttoainekriisissä

    • 2

      Lihantuotanto | Lukijalta: Nautojen kunnianpalautus alkamassa – Jääkö käänne Suomessa vain puheiden tasolle?

    • 3

      Politiikka | Lukijalta: Asuinpaikka ei saa ratkaista oikeutta sosiaali- ja terveyspalveluihin

    • 4

      Siivekkäiden sanomaa

    • 5

      Maanviljelysneuvos Westermarck oli edelläkävijä

    • 6

      Talous | Asiantuntijalta: Hitaasti muuttuva tuotanto kohtaa nopeasti muuttuvat markkinat

    • 7

      Yhteiskunta | Asiantuntijalta: Noitavainoilla ja natsi-Saksan juutalaisvainoilla merkittäviä eroja