Ylpeästi suomalainen myös keittiössä – näin ruokavientiä kuuluukin tehdä

Suomalainen ruokakulttuuri on monelle ulkomaalaiselle täysin tuntematonta. Ajatus suomalaisista raaka-aineista ja ruoista ei itsessään ole varmasti mitenkään negatiivinen, mutta minkäänlaista kosketuspintaa on vaikea ulkomailla suomalaiseen keittiöön saada.

Osallistuin maaliskuun puolivälissä Helsinkiläisen Michelin-ravintola Finnjävelin pop up -ravintolan illalliselle Lontoossa. Finnjävel tunnetaan perinneruoka-annoksistaan, jotka on muokattu nykyajan fine dining -ravintolaan sopiviksi.

Lontoossa kyselin paikallisilta toimittajakollegoiltani, mitä he tietävät suomalaisesta keittiöstä. Etelä-Afrikasta Britanniaan muuttanut toimittaja kertoi, että hän ei tiedä suomalaisesta ruoasta mitään. Vieressäni illallisella istunut Lontoossa asuva toimittaja osasi luetella marjat, kalan ja etikkaiset säilykkeet. Hänellä oli siis selvästi jo jotain kosketuspintaa pohjoismaiseen ruokaan.

Kun kysyin mediaillallisen jälkeen ympärilläni olevilta henkilöiltä, miltä suomalainen perinneruoka tässä muodossa maistui, sain kuulla todella paljon vilpittömiä kehuja. Varsinkin suutarinlohi, karjalanpiirakka perunavelli olivat vieraiden mieleen.

Suomalaiselle ruoalle olisi kysyntää siinä, missä perinteiselle italialaiselle tai ranskalaisellekin. Varsinkin fine dining -muodossa ruoka voi olla jopa helpommin lähestyttävää.

Toki suomalaiset maut voivat olla jopa eksoottisia, kun käytetään esimerkiksi metsien antimia, mutta lopulta monet etsivät jotain tuoretta ja uutta, mitä eivät ole aiemmin maistaneet. Kysyntää suomalaisille tuotteille on, mistä kertoo esimerkiksi juomapuolella maailmanlaajuiset gin-, viski- ja vodkapalkinnot.

Suomalaiset tuntuvat itse suhtautuvan hieman naureskelevasti ruokakulttuuriimme, vaikka raaka-aineita arvostettaisiinkin. Kuvailemme helposti ruokaamme värittömänä mössönä, vaikka osaammekin arvostaa perinteitämme. Suhtautumisessa omaan ruokaamme kannattaisi esimerkkiä ottaa kokki Tommi Tuomisesta, joka luotsaa Finnjäveliä.

Tuominen kertoi Suomesta nousevan todella hienoja juttuja ruoka- ja juomapuolella. Näistä asioista ei hänen mukaansa osata välttämättä olla ylpeitä, eikä niitä viedä tarpeeksi suoralla selällä ulkomaille. Tässä olen samaa mieltä.

Yksi todella tärkeä osa ruokavientiä on tarinoiden välittäminen. Tarinoita meillä riittää, mutta se, osataanko niitä tai pystytäänkö niitä edes jakamaan näkyvästi.

Toivottavasti tulevaisuudessa nähdään myös muita suomalaisten ravintoloiden ulkomaanvierailuja, joilla suomalainen ruoka ja juoma nousevat tunnetummaksi. Upeat raaka-aineemme eivät ainakaan ole tässä rajoitteena.

Kirjoittaja on MT:n ruokatuottaja