Viheralueita kaikille, kaikkialla

Muutama vuosi sitten eräs yliopistoprofessori keksi "3–30–300"-säännön. Se visioi maailmaa, jossa jokainen näkee ikkunastaan vähintään kolme puuta, asuu alueella, jossa puupeitto on vähintään 30 prosenttia, ja on enintään 300 metrin päässä korkealaatuisista kaupunkien viheralueista.

Kahden kolmasosan maailman väestöstä ennustetaan asuvan kaupunkialueilla vuoteen 2050 mennessä, joten tämä sääntö ei tarkoita vain kaupunkien tekemistä vihreämmiksi puiden ja viheralueiden tuomien monien etujen avulla. Tärkeätä on myös varmistaa, että jokainen kaupungeissa kokee nämä edut.

Tiedämme, että puut ja viheralueet eli kaupunki- tai lähimetsät, auttavat lieventämään monia kaupunkialueilla asumisen haittoja. Ne suojaavat melulta ja suodattavat liikenteen ja teollisuuden epäpuhtauksia, mikä auttaa suojaamaan hengitystiesairauksilta. Ne tarjoavat tilaa liikuntaan, virkistäytymiseen ja stressistä palautumiseen. Todisteet metsän ja viheralueiden mielenterveyttä tukevista eduista on jo hyvin dokumentoitu.

Kaupunkimetsät helpottavat myös ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Kaupunkimetsät eivät vain ime hiiltä. Ne voivat auttaa myös jäähdyttämään kaupunki-ilmaa jopa 8 celsiusastetta ja vähentämään lämpösaarekeilmiötä, joka voi olla tappava helleaaltojen aikana. Ne voivat jopa tarjota suojaa luonnonkatastrofeja, kuten tulvia ja maanvyörymiä, vastaan.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa on tunnustettu tasavertaisen pääsyn tarve kaupunkien viheralueille, erityisesti turvallisten, osallistavien ja esteettömien viheralueiden ja julkisten tilojen yleisen saatavuuden takaamiseksi erityisesti naisille, lapsille, vammaisille ja vanhuksia vuoteen 2030 mennessä.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) julkaisema tuore tutkimus kuitenkin paljastaa, että olemme edelleen kaukana kaupunkiväestöstä, joka hyötyisi kaupunkimetsistä ja viheralueista tasapuolisesti.

Urban forests: a global perspective -tutkimus osoittaa, että erityisesti matalan ja keskitulotason maissa nopea kaupungistuminen ilman riittävää suunnittelua johtaa usein kaupunkeihin, joissa on joko vähän tai huonosti sijoitettuja puita ja viheralueita.

Jopa kaupungeissa, jotka tunnustavat viheralueiden tärkeyden osana kaupunkirakennettaan, alueiden ja niiden hyötyjen jakautuminen on usein vinoutunut vauraampien kaupunginosien suuntaan. Niin sanottu "vihreä gentrifikaatio" voi entisestään heikentää niiden asukkaiden pääsyä viheralueille, joilla ei ole varaa asua lähellä kaupunkinsa viheralueita.

Monissa paikoissa heikommassa asemassa olevat yhteisöt jäävät edelleen kaupunkien viheralueiden suunnittelun ja hallinnan ulkopuolelle. Tämän on muututtava.

Siksi viime viikolla Washington DC:ssä järjestetyn toisen maailmanlaajuisen kaupunkimetsien foorumin osallistujat julkaisivat Washingtonin julistuksen, joka tarjoaa suunnitelman, kuinka kaupunkien viherryttäminen voi olla oikeudenmukaisempaa.

Julistus sisältää kaupunkialueiden analyysin viheralueiden jakautumisen epätasapainon tunnistamiseksi ja asukkaiden ja yhteisön johtajien mukaan ottaminen suunnitteluprosessin jokaiseen vaiheeseen.

On jo ohjelmia ja aloitteita, jotka viittaavat siihen, että eri suunnitteluviranomaiset ajattelevat kattavammin ihmisten tasa-arvoisesta pääsystä nauttimaan kaupunkimetsien eduista.

Maailmanlaajuisesti hallitukset osoittavat enemmän varoja kaupunkien viherryttämisohjelmiin. Esimerkiksi Maringán kaupunki Etelä-Brasiliassa istuttaa puita kaupungin reuna-alueiden heikoimmassa asemassa oleviin osiin tarjotakseen parempaa ilmanlaatua ja varjoa asukkailleen kuumina ja hiostavina trooppisina kesinä.

Kiinassa Guangzhoun kaupunginhallitus pyrkii rakentamaan 4 500 kilometriä viheralueita vuoteen 2035 mennessä varmistamaan, että 90 prosenttia sen asukkaista asuu 300 metrin säteellä lähimmästä naapuruston puistosta ja kilometrin säteellä lähimmästä kaupunkipuistosta.

Sierra Leonessa houkutellaan pääkaupungin pienituloisten alueiden asukkaita istuttamaan ja hoitamaan puita. Lisäkannustimena osallistujille maksetaan matkapuhelinkrediittejä sovelluksen avulla, joka valvoo taimien kehittymistä.

Kaupunkimetsien merkitys ihmisten terveydelle sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisessä ja niihin sopeutumisessa tunnustetaan yhä enemmän.

Hallitustenvälisessä ilmastonmuutospaneelissa ja Kunming-Montrealin globaalissa biologisen monimuotoisuuden kehyksessä vaaditaan kaupunkien kehittämistä. Viher- ja vesialueita kehitetään ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Jotta maailma saavuttaisi globaalit tavoitteet, kaikilla kaupunkiväestöllä, on oltava pääsy viheralueille.

Zhimin Wu

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n metsäosaston johtaja