”Mistä tunnet sä ystävän?” kysyy nyt koko Eurooppa yhdessä kuorossa

”Mistä tunnet sä ystävän”, lauloi 60-luvulla tunnettu Vladimir Vysostki Suomessakin hitiksi nousseessa kappaleessaan.

Suorapuheisuudestaan jatkuvasti Neuvostoliitossa vaikeuksiin ajautuneen laulajan viesti on jälleen ajankohtainen Suomessa ja Euroopassa, kenties Venäjälläkin.

Pääsyy on Yhdysvaltain epävakaa presidentti Donald Trump.

Vielä muutama viikko sitten Yhdysvallat tuomitsi jyrkästi Venäjän siviileihin kohdistuneen brutaalin hyökkäyksen.

Lisäksi USA on tukenut massiivisilla summilla Venäjää vastaan sankarillisesti sotivaa Ukrainaa ja ollut pakoterintamassa mukana romuttamassa Venäjän taloutta.

Nyt läntisen maailman johtava valtio tuntuu unohtaneen aiemmat arvonsa.

Useat merkit viittaavat siihen, että Trump on vaihtanut puolta.

Omituisin väite on Trumpin tulkinta, jonka mukaan Ukraina on syypää Venäjän hyökkäykseen.

Lisäksi Yhdysvaltain ja Venäjän tapaamisessa ulkoministeri Marco Rubio jo väläytteli lupaavia bisnesdiilejä maiden välille tilanteessa, jossa hänen maansa edelleen rahoittaa kumppaniaan sen kamppaillessa Venäjää vastaan!

Jo aiemmin Trumpin hallinto on kiristänyt Ukrainalta sen luonnonvaroja maksuksi sotilaallisesta tuesta, vaikka ei kelpuuta kumppaniaan edes paikalle, kun Ukrainan omasta kohtalosta neuvotellaan.

Samanlaiseen kyytiin kannattaa varautua muissakin Yhdysvaltain perinteisissä kumppanimaissa, myös Suomessa.

Jos Venäjä ja Yhdysvallat oikeasti löytävät toisensa, se tarkoittaa amerikkalaisten yhtiöiden paluuta Venäjän markkinoille.

Samalla iso houkutus samaan herää myös Euroopassa, vaikka kaikki tietävät sen tarkoittavan Venäjän sotatalouden tukemista seuraavia mahdollisia konflikteja varten.

Pienille maille Trumpin puhtaasti kaupallisiin etuihin perustuva uusi maailmanjärjestys ei hyvää lupaa.

Sama pätee myös koko Euroopan unioniin, jolle Trump todennäköisesti on tulien lisäksi suuntaamassa myös arvonlisäverotukseen kohdistuvia vaatimuksia.

Euroopan unionin jäsenmaissa Yhdysvaltojen takinkääntö on toki havaittu ja siitä onneksi keskustellaan avoimesti.

Salailemalla tai peittelemällä tämäkään asia ei paremmaksi muutu.

Samalla EU on alkanut vihdoin rakentaa sotilaallista suorituskykyään, vaikka siihen pystyviä maita saisi olla enemmänkin.

”Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää”, jatkoi Vysotski aikoinaan ja samaa pohtii nyt Suomen ulkopoliittinen johto.

”Rinnalla ruikuttajia” emme nyt kaipaa. Tanskan päätös 7 miljardin euron lisäpanostuksesta puolustuskykyynsä on oikeansuuntainen toimi, jollaisia olisi syytä toivoa myös isommilta mailta.

Kuvaavaa EU:n iskukyvylle on, että läntistä rintamaa johtaa nyt henkisesti unionista irtaantunut Iso-Britannia. Muita yllättäviä ystäviä Suomelle ja muille pohjoismaille ovat Puola ja jopa aikanaan paljon parjattu Turkki.

Parasta olisi toki, jos Trump kääntäisi Venäjän suhteen uudelleen takkinsa. Sekin on täysin mahdollista.