Vuodesta 2010 lähtien villisika on alkanut lisääntyä voimakkaasti Suomessa ja nyt niitä on jo yli 4 000. Pelko niiden mukana leviävästä afrikkalaista sikarutosta on saanut maa- ja metsätalousministeriön suunnittelemaan kallista aitaa itärajalle.
Metsästäjät kokevat villisian metsästyksen jännittäväksi ja toivovat kannan kasvamisesta ruokinnan avulla. Suomen Metsästäjäliiton sivustolta voikin lukea: ”Villisikoja on ruokittu varsinkin eteläisessä Suomessa, sillä laji ei tahdo kestää talviamme. Vaikka villisian turkki suojaa pakkasilta, se ei pysty tonkimaan ravintoa jäisestä maasta.”
Varsinaiset villisikojen ruokintapaikat lienevät vielä harvinaisia, mutta nämä eläimet ovat löytäneet myös peuroille ja kauriille tarkoitetut ruokintapaikat. Näitä ruokintapaikkoja, joihin viedään traktorikuormittain myyntiin kelpaamattomia omenoita, porkkanoita, punajuuria ja kaaleja, on Suomessa tuhansia.
Metsästäjien järjestämä peurojen talviruokinta onkin vakiintunut järjestelmälliseksi jatkuen syksystä pitkälle kevääseen. Tämän niin sanotun riistanhoidon ansiosta valkohäntäpeurojen määrä on kasvanut 1930-luvulla maahan tuoduista seitsemästä peurasta yli 100 000 yksilöön.
Nyt myös villisikapopulaatio näyttää seuraavan samaa kovaa kasvuvauhtia.
Valkohäntäpeurojen aiheuttamat ongelmat – liikennevahingot, punkkien levittämät taudit sekä puutarhojen ja peltojen tuhot – ovat kasvaneet paikoitellen sietämättömiksi. Villisika tulee todennäköisesti tuottamaan vielä suuremmat tuhot ja taloudelliset vahingot.
Kumpikaan näistä eläimistä ei kuulu Suomen luontoon, koska ne eivät useimpina talvina selviäisi täällä ilman ruokintaa. Miten on mahdollista, että pieni metsästäjien joukko voi toimillaan päättää näiden eläinten lisääntymisestä ja aiheuttaa teoillaan merkittävää talouteen ja terveyteen kohdistuvaa harmia muulle väestölle ilman vahingonkorvaus- tai muita seuraamuksia?
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.