Viileässä kevääseen

Daalian juurakko 

Talvehtimisen takeeksi voi pelargoneista juurruttaa pistokastaimia, jotka menestyvät usein emokasveja paremmin myös huoneenlämmössä. SÄDE AARLAHTI 

Arkojen kasvien talvettaminen on oma taiteenlajinsa, jossa kaivataan myös tuuria ja kokeilumieltä.

Koristekasveista etenkin pelargonit, verenpisarat ja daaliat voi ullakon tai kellarin suojissa saada menestymään talvesta toiseen jopa kymmeniä vuosia. Nykyisin niiden rinnalla talvetetaan yhä useammin myös arkoja yrttejä, puksipuita, suuria enkelinpasuunoita tai chilejä.

Läheskään kaikkien kasvien talven yli selviämiselle ei ole varsinaista tarvetta, saahan keväällä toreilta ja myymälöistä taas pilvin pimein uusia taimia. Itse talvettamalla muuttuvat monet tavanomaisetkin kesäkukat silti poikkeuksellisen komeiksi. Yhtä tärkeää ellei tärkeämpää on puutarhurin pakahdus, kun oma kasvi kevään tullen taas osoittaa uusia elonmerkkejä.

Ihanteellisin paikka useimmille talvetettaville kasveille on mahdollisimman valoisa ja hyvällä ilmanvaihdolla varustettu tila, joka koko talven ajan säilyy 5–10 asteen lämpöisenä. Viileän ja valoisan verannan puuttuessa voi kasveja kuitenkin talvettaa varsin vaatimattomissakin oloissa. Mitä vähemmän valoa, sitä tärkeämpää on lämpötilan pysyminen riittävän alhaisena.

Vanhanajan pelargonit sietävät tarinoiden mukaan talvenviettoa jopa pimeässä perunakuopassa, kunhan niitä ei kosteassa ja pimeässä turhaan liikaa kastella. Talven kuluessa ei unisille kasveille yleensä tarvitsekaan antaa vettä kuin korkeintaan kerran kuussa.

Viileässä (valoisassa tai pimeässä)

daaliat

kannat

kallat

prinsessalilja

mukulabegonia

karjalanneito

runkoruusut

ruukkukärhöt

jalohortensia

amppelimansikka

Valoisassa ja

viileässä

pelargonit

verenpisarat

pasuunakukat

laventeli ja

useimmat muut yrtit

puksipuu

bambut

sinisarja

ulkomuratti

hopeavitja

Ikkunalla

huoneenlämmössä

pelargonit

chilit