Velkarajat paukkuvat – alijäämämenettely vältetään rima heiluen

Suomalaiseen kansallisluonteeseen kuuluu lupauksissa pitäytyminen. Samaa odotamme myös muilta toimijoilta ja tästä ominaisuudesta olemme tulleet tunnetuksi myös eurooppalaisessa yhteistyössä.

Samat säännöt kaikille on ollut Suomen linja 30 EU-jäsenyysvuoden ajan. Talous- ja rahaliiton säännöissä olemme halunneet kaikkien noudattavan annettuja sitoumuksia ja olemme vastustaneet sääntöjen muokkauksia ja komission epämääräisiä maakohtaisia venytyksiä, joilla sääntörikkomuksia on katseltu aika ajoin sormien lävitse.

Keskiviikkona Suomi turvautui taikatemppuihin välttääkseen joutumisen Unionin liiallisen alijäämän menettelyyn. Komissio osoitti ymmärrystä Suomen hallituksen vaikeuksille ja katsoi, että ennen muuta Ukrainan sodan aiheuttamat ongelmat ja puolustusmenojen lisäykset antavat mahdollisuuden olla käynnistämättä erityistarkkailumenettelyä.

Suomi siis nyt hyödynsi sitä tietä mistä se on 30 vuoden ajan arvostellut komissiota ja muita maita. Epäonnistuneeseen taloudenpitoon ei puututa yhdenmukaisesti, mikä ei herätä juurikaan luottamusta EU:n talouden tulevaisuuteen.

Alijäämämenettelyn välttäminen riman heiluessa ei anna aihetta suuriin riemunkiljahduksiin. Tosiasia nimittäin on, että Orpo-Purran hallitus on vaalikauden puolivälin ylittyessä epäonnistunut kaikissa keskeisissä taloustavoitteissa. Talouskasvu makaa pahasti, työllisyys heikkenee ja velkaralli jatkuu. Suurista puheista huolimatta Orpon johdolla ollaan ottamassa enemmän velkaa kuin Marinin ja Rinteen hallitukset yhteensä. Yksin tänä vuonna lisävelkaa syntyy ruhtinaalliset 13 miljardia euroa.

Näillä näkymin olen Orpo-Purran hallituksen päättäessä toimintansa edelleenkin viimeinen valtiovarainministeri, joka on luovuttanut seuraajalleen ylijäämäisen budjetin. Jättäessäni valtiovarainministerin tehtävän keväällä 2007 budjetti oli ylijäämäinen ja Suomen julkinen velka oli painettu alle 40 prosentin kansantuotteesta. Orpon hallituksen lopettaessasi julkinen velka uhkaa nousta jo lähelle 90 prosenttia kansantuotteesta. Se on tietysti ihan jotain muuta kuin EU-sääntöjen enimmäisraja 60 prosenttia.

Orpon hallitus on ylpeillyt menoleikkauksilla ja saksien innokkaalla käytöllä. Velkaantumiseen vaikuttaa kuitenkin paitsi menot myös tulot. Ehkä pikku hiljaa kannattaisi katsetta siirtää aidosti työllisyyden vahvistamiseen, tulojen lisäämiseen ja sen vaatimaan kestävään talouskasvuun. Muutoin leikkauskierteelle ei näy loppua. Suomi on jälleen siksi vakavassa paikassa, ettemme tästä selviä ilman voimien kokoamista, laajaa yhteistyötä ja toistemme arvostamista.