Lukijalta: Tuulivoima ja vihreä siirtymä kaipaavat alueellista vastuullisuutta – ”Sähkön pystynee tuottamaan vähem­milläkin haittavaikutuksilla?”

Tuulivoimalla on energia­paletissa paikkansa, mutta syrjäseuduilla ja metsäisillä alueilla niiden maankäyttövaikutus on suuri.

Tutkimuksia tuuliteollisuuden vaikutuksista, etenkin useiden hankkeiden yhteis­vaikutuksista, metsän eliöstöön ja ihmisten kokemaan viihtyisyyteen Suomessa on vähän. Tässä tulisi noudattaa varovaisuusperiaatetta. Tuulivoimaa pitäisi ohjata enemmän jo valmiiksi rakennetuille alueille sekä sinne, missä sähköä eniten kulutetaan. Tämä on myös huomattavasti parempi vaihtoehto ympäristövaikutusten kannalta. Pohjois-Suomi alkaa olla vastuunsa kantanut. Lisäksi meillä on vielä padotut joet.

Aluehallintovirasto kirjoittaa osuvasti 15.5.2023 blogissaan: ”On ilmiselvää, että vähänkään laajamittaisemmilla hankkeilla on vaikutuksensa ympäristöön. Metsät ja kairat, joissa on tilaa hengittää ja luonnonrauhaa ihmisen asua sekä kuljeskella ovat vähenemässä nykyisten suunnitelmien myötä.”

Vihreän siirtymän näkö­kulmasta kuulostaa erikoiselta, jos Suomen suurinta tuuli­teollisuusaluetta siirtolinjoineen suunnitellaan Sallan ja Savukosken rajalle, Lapioselkään, Tuntsan ainutlaatuisen erämaan kainaloon. Alue on myös Suomen suurimman paliskunnan, Kemin-Sompion, tärkeää poronhoitoaluetta. Tuulivoimayhtiö lupaa korvata haitat rahalla, mutta luonnon­ympäristöä se ei valitettavasti tuo takaisin. Sähkön pystynee tuottamaan Suomessa vähem­milläkin maankäyttö- ja haittavaikutuksilla?

Paliskuntain yhdistyksen tilaamassa kyselyssä kävi ilmi, että lappilaiset suhtautuvat kriittisesti siihen, että alueen harteille ollaan sälyttämässä Euroopan vihreää siirtymää. Vihreät teollisuushankkeet heikentävät muun muassa poronhoidon toimintaedelly­tyksiä. Lapissa tuuliteollisuudella on aidosti muitakin haittavaikutuksia kuin maisemahaitat.

Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäseutujen asukkaista monelle vihreä siirtymä on näyttäytynyt tähän mennessä lisääntyneinä kaivoshankkeina, tuuliteollisuusalueina sekä sellutehtaina. Vihreä siirtymä kaipaa keskustelua enemmän aidosta vihreästä eli kiertotaloudesta, paikallisuudesta, vähemmästä kulutuksesta sekä arkiliikunnan lisäämisestä.

Tällä olisi myös positiivisia vaikutuksia ihmisen psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Aito hyvinvointi löytyy kestävistä arvoista sekä usein hyvin läheltä. Luontomme on maailman mittakaavassa ainutlaatuinen ja puhdas. Käyttäkäämme ja kuluttakaamme sitä vastuullisesti.

Erik Saarnio

Muhos