Lukijalta: Sopimustuotanto turva vai jarru naudanlihassa?

Suomalainen naudanlihantuotanto on pitkään nojannut sopimustuotantoon. Sen on ajateltu tuovan turvaa: eläimille on varma menekki ja markkinavaihtelut tasoittuvat. Nykytilanne herättää kuitenkin kysymyksen, onko sopimuksista tullut tuottajahinnan nousua hidastava rakenne.

Euroopassa naudanlihan tarjonta on vähentynyt ja hinnat ovat nousseet. Suomessa tuottajahinnan kehitys on ollut selvästi hitaampaa.

Vuosi sitten osuusteurastamoilta viestittiin tilanteen olevan tilapäinen markkinahäiriö. Nyt kun aikaa on kulunut, on perusteltua kysyä, oliko kyse häiriöstä vai pysyvämmästä muutoksesta markkinassa.

Kun kysyntä vahvistuu, sopimus voi käytännössä estää tuottajaa hyötymästä markkinasta täysimääräisesti. Siksi moni pohtii, olisiko todellinen markkinahinta nykyistä korkeampi, jos tuotantoa voisi myydä vapaammin eri kanaviin ja kilpailua olisi enemmän myös ostajapuolella.

Kirjanpidossa sopimuksia ei pidetä velkana. Silti on aiheellista kysyä, muistuttaako niiden taloudellinen vaikutus joskus rasitetta, jos sopimus rajoittaa myyntiä ja kannattavuutta. Vähintäänkin sopimusten vaikutus pitäisi tunnistaa avoimesti tilojen talouslaskelmissa.

Toimiva sopimustuotanto kestää yksinkertaisen testin: Tuottaja pysyy mukana myös silloin, kun vaihtoehtoja on. Jos näin ei ole, hinnoittelua ja sopimusehtoja on uskallettava tarkastella uudelleen. Muuten vaarana on tuotannon hiipuminen kannattavuuden puutteeseen eikä kysynnän puutteeseen.

Kalle Mattila

Mikkeli