Viljelymetsiköissäkin voidaan harrastaa jos ei niinkään jatkuvaa kasvatusta niin kylläkin ”jatkuvampaa kasvatusta.” Silloin metsän kiertoaika pitenee ja uudistuskerrat vähenevät. Mikä merkitsee sitä, että kalliit uudistuskustannukset, sekä taimikon hoitotyöt ynnä hirvituhot vähenevät.
Tähän päästään, kun lisätään harvennus eli kasvatushakkuita ja poistetaan vain järeimpiä puita. Edellytyksenä on, että jäljelle jäävät puut ovat kasvukykyisiä, joka onkin luultavaa koska taimiaines on samanlaista, erot tulevat maaperässä taimen istutuskohdassa.
Useaan harvennettaessa puut saadaan suureen järeyteen ja lähes kaikki taimiaines siten hyödynnettyä tarkoituksenmukaisesti.
Hankintahakkuisiin ja pienkoneille useat harvennuskerrat sopivat parhaiten, puusto ja juuristo vaurioita tulee vähän.
Huolellinen on oltava, kaksi kolme kolhua tai juurivauriota hehtaarille on pitkin hampain hyväksyttävissä. Metsän harvennus kertojen myötä myös vauriot vähenevät kun väljyys kasvaa.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.