Bio- ja kiertotaloudessa tärkeintä uusi ajattelutapa

Tietokirjailija Juha Kuisma kirjoitti osuvasti bio- ja kiertotaloudesta (MT 2.2.), että luonnossa kaikki kiertää, jätettä ei ole.

Luonnossa ekosysteemit etsivät jatkuvasti tasapainoa energiavirtojen ja aineiden kiertojen suhteen. Tätä luonnonmukaista tasapainoa olemme ihmiskuntana järkyttäneet ottamalla luonnosta neitseellisiä raaka-aineita, käyttämällä niitä epätehokkaasti ja heittämällä pois käytön jälkeen.

Emme ole huolehtineet siitä, että aineet palaisivat luonnon kiertoon ilman haittoja, puhumattakaan niiden taloudellisen arvon maksimoinnista.

Nykymuotoinen talous on kyseenalaistettu. Kun maailman väestö kasvaa voimakkaasti ja yhä useammat nousevat köyhyydestä keskiluokkaan, tarvitsemme taloudelle uusia ajattelu- ja toimintatapoja. Muuten raaka-aineiden rajallisuus ja maapallon kantokyky asettuvat hyvinvoinnin esteiksi.

Uusi, tehokkaampi talous – kiertotalous – vastaa haasteeseen minimoimalla luonnon ekosysteemeistä irrotettavien luonnonvarojen määrän ja maksimoimalla niistä saatavan arvon ja hyödyn niiden koko elinkaaren ajalta. Käyttöön otetut materiaalit kiertävät ja jätteet hyödynnetään.

Kierroista tehdään mahdollisimman energiatehokkaita, ja uusiutuvilla energialähteillä, kuten aurinko-, tuuli-, vesi- ja bioenergialla, katetaan mahdollisimman suuri osa energian kulutuksesta.

Ihmisten luomien teollisten prosessien rinnalla tarvitsemme sellaista luonnon kiertoihin pohjautuvaa biotaloutta, joissa ei haittoja – kuten ravinne- tai ilmastopäästöjä – synny.

Kiertotalous on EU:n kasvun ja kilpailukyvyn kärkiteema ja nousussa megatrendinomaisesti kaikilla mantereilla. Meillä Suomessa on erinomaiset valmiudet olla aallonharjalla, olemmehan teollisten prosessien ja biotalouden saralla maailman huippuja.

Edelläkävijyyden kääntäminen maailmalle vietäviksi ratkaisuiksi vaatii hartiavoimin töitä. Onnistuessamme hyödyt taloutemme eri sektoreille ja maapallolle ovat mittavat.