Edunvalvonnan kärkeen kannattavuus

MTK:n valiokuntauudistuksessa niiden määrää karsittiin ja perustettiin tuotantosuuntakohtaisia verkostoja. Verkostot ovat tuoneet MTK:n jäsenille uudenlaisen mahdollisuuden osallistua edunvalvontaan.

Pääsääntö valiokunnissa on, että niiden edustajat ovat maatalous- ja maaseutuyrittäjiä. Valiokuntiin valitut MTK:n jäsenet tuovat edunvalvontaan kaikkien jäsenten äänen koko Suomesta.

Osassa tuotantosuuntakohtaisia valiokuntia on aloitettu strategiatyö. Strategia voidaan määritellä siten, että se vastaa kysymykseen miten. Strategiassa kerrotaan, millä tavoin saavutetaan asetettu tavoite.

Maatalouden suurin ongelma on heikko kannattavuus ja sen keskeisimpänä osatekijänä tuottajahinnat. Tuottajahinnat eivät ole pysyneet kustannuskehityksen mukana. Myös tukijärjestelmien osalta on löydettävä ratkaisut, jotka eivät estä tuottajahintojen kehitystä. Tukien varaan ei suomalaisen maatalouden tulevaisuutta voi jättää, se ratkaistaan markkinoilla.

Vain hyvin kannattava maatalous voi vastata jatkuvasti kasvaviin erilaisiin vaati­muksiin ja sitä kautta turvata suomalaisen ruuan saatavuuden myös tulevaisuudessa.

MTK:n edunvalvonnan kärkenä tulee olla kannattavuuden parantaminen. Tällöin on löydettävä parhaat keinot, joilla siihen voidaan vaikuttaa, sekä kohteet, joissa edunvalvonnalla saavutetaan parhaat tulokset. Kaupan osalta on jo nähty, että se ei pysty ottamaan vastuuta maatalouden kannattavuudesta.

Valiokuntien laatimien strategioiden tuleekin vastata kysymykseen, miten tuottajahintaan vaikuttavat tekijät ja kohteet löydetään. Lainsäätäjä on kieltänyt MTK:lta tuottajahinnoista keskustelun, mutta tuottajan aseman vahvistamista ei sentään ole kielletty.

Valiokuntien tulee myös pohtia, miten ne nykyisissä kokoonpanoissaan pystyvät toimimaan maatalouden kannattavuuden parantamiseksi.

Mikäli näihin kysymyksiin ei saada oikeita vastauksia, muiden kysymysten esittämisellä ei ole merkitystä.