Olipa katkeroituneen oloinen blogikirjoitus MT Ravinetin toimittajalta Riku Niittyseltä raviurheilun tilasta, en voi muuta sanoa. Samaan aikaan, kun huudamme lisävolyymiä raviurheilulle kotimaassa, kannamme euroja ulos ostaen muilla mailla syntyneitä hevosia. Lisäksi totopelit suuntaavat enemmän ja enemmän Ruotsin kohteisiin.
Missä ero menee Suomen ja Ruotsin välillä? Siellä ollaan ammattilaisia, säännöt ovat tiukat ja niitä noudatetaan ammattimaisesti. Ihminen, joka toimii raviurheilun alalla Ruotsissa, on arvostettu. Naapurissa ei tarvitse rautalangasta vääntää, mitä teet työksesi. Jos sanot olevasi hevosenhoitaja kadulla vastaantulevalle, vastaantulijan silmistä näkyy arvostus ja tulee ehkä lisäkysymys: missä? Kenen tallilla?
Suomessa vastaavassa tilanteessa kuulee ehkä tuhahduksen: mikä työ se nyt muka on?
Lajistamme tulee tehdä yhteiskuntakelpoinen tiedottamalla ja tekemällä juttuja alan toimijoista eri aikakausilehtiin. Tuomalla esiin lajin työllistävä ammattimainen toiminta.
Kaikki kunnia harrastajille, mutta ammattimaisuus on se, joka tekee lajista arvostetun suuren yleisön silmissä ja avaa yhteiskunnallisen merkityksen.
Niin kauan kuin olemassa olevia sääntöjä ei noudateta ravikilpailuissa ja alan eri toimijoiden toimesta, olemme kuilussa, missä ei voi edes olettaa muun yhteiskunnan arvostusta.
Tällä hetkellä Suomen raviurheilulla menee hyvin. Kasvattajakilpailuiden ylintä pottia on pudotettu, jotta raha jakautuisi tasaisemmin. Se on todella oikea suunta. Näin useampi hevosenomistaja suuntaa mahdollisesti ostoaikeensa Suomessa syntyneeseen varsaan.
On täysin epäloogista lähteä tässä vaiheessa vertailemaan Ruotsia ja Suomea, kun jo historia on näillä mailla todella erilainen kaikessa - eikä vähiten raviurheilussa. Ruotsissa ajettiin kilpaa rahapalkinnoista radalla, kun suomalainen savottamies raatoi suomenhevosen kanssa tukkimetsässä ja raivasi peltoja.
Suosittelen jatkossa, että alalla pelataan niillä säännöillä, mitä on olemassa. Sijoitetaan kaikki pelimassit Suomen peleihin ja suositellaan samaa suuntaa ystäville ja kollegoille. Ruokitaan hevosemme kotimaisilla rehuilla ja tuetaan suomalaista työtä ja maaseutua.
Vain itse tukemalla suomalaista raviurheilua voi vaikuttaa asioihin, ihan jokainen meistä, joka lajin parissa toimii.
Riku Niittysen blogi (10.3.): Ruotsalaisia käy taas kateeksi - Suomessa ratti hukassa
Ystävällisesti
Katja Suontausta
Kirjoittaja on hevoskasvattaja ja viljelijä Hattulasta.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.