Suomeen on saatava rohkea hallitus

”Kaikki loput, jotka eivät ole olleet juuri sillä hetkellä vaarassa tappaa itseään, on jouduttu panemaan kotilomalle.” Näin kuvasi erikoislääkäri Juha T. Karvonen Oulun yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian osaston ruuhkaa ja potilaiden tilannetta. (HS 24.3.)

Järisyttävä lausunto ei pistänyt vaalitenttien asialistaa uusiksi. Ihmisen murentuva elämä on tavallinen asia Suomessa.

Seuraavan hallituksen asialistalla ovat mielenterveyskriisin lisäksi työvoimapula, julkinen velka, ilmastonmuutos ja luontokato. Hallitusneuvotteluissa kannattaisi huomata asioiden yhteydet ja tarttua vakavimpiin ongelmiin yhdellä kertaa, jykevästi.

Tutkimuksen mukaan nuorten aikuisten voimia vievät huoli työstä ja toimeentulosta sekä ekologinen kriisi. Puheenjohtaja Petteri Orpon (kok) johdolla seuraava hallitus voisi näyttää nuorille, miten Suomessa vauhditetaan investointeja, jotka luovat uutta työtä ja samalla parantavat elämää tällä pallolla. Kansantalouden ja luonnon tarpeet, nuorten ahdistuksen vähentäminen ja tulevaisuususkon luominen mahtuvat samaan poliittiseen pakettiin.

Millä hallituskoalitiolla tämä on tehtävissä? Kokoomuksen pääkumppaniksi voi nousta perussuomalaiset tai demarit. Valinnan voivat ratkaista näkemykset työvoimapulasta. Palveluihin ja investointeihin tarvitaan kipeästi uusia osaajia. Jos perussuomalaisille ei missään oloissa sovi maahanmuuton merkittävä lisääminen, kokoomuksen hallituskumppaniksi valikoituu Sdp.

Uudesta sinipunasta voi tulla työllisyyden ja kestävän talouden kannalta onnistuminen. Kunnianhimon ja realismin yhdistäminen tavoitteissa ja kyky innostaa ihmiset mukaan muutokseen voivat onnistua, jos poliitikot osaavat perustella ja sanoa ääneen myös asiat, joita ei tehdä. Neljän vuoden vaalikausi on käytännössä runsaat kolme vuotta – työlista kannattaa mitoittaa niin, että lupausten lisäksi hallituksen pöydälle mahtuvat kriisikylläisen ajan seuraavat yllätykset.

Hallituksen suorituskykyä on mietittävä jo tunnusteluvaiheessa. Jos henkilökemiat eivät toimi kuherrusviikkojen aikana, ne eivät toimi myöhemminkään. Jos sitoutuminen linjaan on kehno, somemyrskyt heikentävät taatusti ministereiden keskittymistä, ja arkailu alkaa. Tuloskunto kohenee varmimmin, jos poliitikot vähentävät irtopisteiden napsimista ja pyrkivät tavoitteisiin yhdessä, kuten NATO-prosessissa tehtiin.

Jo hallituspohjaa valittaessa on syytä arvioida poliitikkojen kyvykkyyttä. Isokin eduskuntaryhmä voi olla pullollaan ihmisiä, joiden ominaisuudet eivät riitä kansakunnan vaativimpiin tehtäviin vaikeana aikana.

Kokoomuksen kamreeriotteeseen sopisi, että hallituspuolueiden yhteistyötä ei tasapainoteta höyhenenkevyillä salkuilla eikä ylisuurella avustajajoukolla. Tiukka taloudenpito ja veroeurojen arvostus voisivat lähteä hallituksen kotipesästä.

Kirjoittaja on E2 tutkimuslaitoksen johtaja.