Kun maakuntauudistuksessa karsitaan kuntien tehtäviä ja viranomaispalveluverkkoa, järjestöt voivat olla turvaamassa lähipalveluiden tuottamista. Jo nyt järjestöillä on merkittävä tehtävä kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, eriarvoisuuden vähentämisessä, osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistamisessa sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vasta 40 prosenttia maamme kunnista on sopinut järjestöyhteistyön toteuttamisesta väestönsä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Vastaavasti 39 prosenttia järjestötoimijoista kokee sote-uudistuksen uhkana: pelätään, että palvelut ja päätöksenteko etääntyvät ihmisistä, palvelumaksut kasvavat ja yhdenvertaisuus heikkenee.
Valinnanvapausmallissa järjestöillä on hyvät edellytykset toimia asiakassetelipalvelujen ja henkilökohtaisen budjetin palvelun tuottajina. Kirivaihdetta tarvitaan, jotta yhteistyön mahdollistamat säästöt sekä palveluiden laadun ja saatavuuden parantaminen toteutuisivat.
Todellisuudessa uudistus mahdollistaa uusien palveluiden tuomisen lähemmäs ihmistä: esimerkiksi kyläyhdistykset tuottavat maaseudun infra-, turva-, päivähoito- ja vanhuspalveluita jo nyt. Sote-uudistuksen myötä järjestöjen tuottamia palveluita voitaisiin hyödyntää tehokkaammin.
Käytettävissä on ainutlaatuisen laaja, noin 4 200 kyläyhdistyksen ja -toimikunnan verkosto. Sen avulla palveluiden etääntyminen voidaan kääntää lähentymiseksi. Myös digitalisaatio lähentää palveluita, ja sadoilla paikkakunnilla tarjotaan jo digiopastusta.
Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoilla on sote-budjetin kokoinen mahdollisuus toistensa löytämiseen ja yhteistyöhön. Me järjestötoimijat olemme valmiita yhteistyöhön.
Olennaista on kysyä, miten pärjäämme suurten yksityisten ja julkisten rinnalla – vai onko järjestösektorillakin ryhdyttävä luomaan yhtä suuria konsortioita?
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.