Lukijalta: Luonnon monimuotoisuuden vaalinnassa katseet teollisuuden takapihoille

Maailmaa uhkaavat erilaiset katastrofit, mikä milloinkin. Merkittävimpinä tulevaisuuden uhkakuvina nähdään yleisesti ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja luonnonvarojen ylikulutus. Teollisessa toiminnassa tarkastellaan ja tunnistetaan enenevässä määrin oman toiminnan ja siihen liittyvien toimitusketjujen aiheuttama vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Olen kuitenkin havainnut, että se mikä näkyy juuri silmien alla, jää hieman varjoon.

Teollisuudessa suunnitellaan ja toteutetaan kokoluokaltaan erittäin suuria hankkeita, jotka sijoittuvat pääsääntöisesti jo rakennettuun ympäristöön. Tällöin ei juurikaan tarkastella rakentamisen vaikutuksia omaan lähiympäristöön saatikka arvioitaisiin mahdollisuuksia tehdä rakentamisvaiheessa luonnon monimuotoisuuteen liittyviä lieventämistoimia. Vallalla on ajatus, että luonnon monimuotoisuuden suojelu tapahtuu tuolla jossain, koskemattoman luonnon keskellä.

Voisiko uusien rakentamishankkeiden osalta olla jo suunnittelun alkuvaiheessa mukana luonnon monimuotoisuutta tarkasteleva osio? Teollisessa ympäristössäkin on mahdollista muodostaa esimerkiksi pölyttäjille soveltuvia niittymäisiä alueita nurmikoiden sijaan. Alueiden puustoa voisi täydentää pönttöpesijöille soveltuvilla asumuksilla, ja alueille olisi mahdollista usein toteuttaa myös kosteikkoja, jotka lieventäisivät myös rankkasateiden vaikutuksia. Teollisuudessa on usein vallalla suuruuden ekonomiaan liittyvä ajattelu. Kaiken pitää olla suurta, jotta se olisi toteuttamiskelpoista. Yksittäisen eliön kannalta on kuitenkin samantekevää, onko elämiseen ja lisääntymiseen soveltuva alue luonnonsuojelualueella vai kaupunkialueella. Kun itselle sopiva pienikin ekolokero löytyy, se riittää.

Haastankin teollisuutta katsomaan omille etu- ja takapihoilleen ja tarkastelemaan niitä aivan uusin silmin, vaikkapa pörriäisen näkökulmasta. Rakentamisesta tuttua prosenttitaideperiaatetta voisi soveltaa myös teollisuudessa. Jos nyt ei heti prosenttibiodiversiteettiä, niin ainakin promilleperiaatetta – ainakin näin aluksi. Olisi hienoa nähdä, jos jokin iso teollisuusalue brändäisi itseään myös biodiversiteetin vaalijana!

Kirjoittaja on Oulun kauppakamarin teollisuuden ympäristövaliokunnan puheenjohtaja.