Näin valmistin jämälaudasta rakennuspuuta, joka perinnetiedon mukaan kestää tuhat vuotta

Kevät alkaa olla niin lähellä, että tekisi jo mieli hiillostaa jotain. Ja nyt ei ole kyse makkarasta, vaan puusta. Tarkkaan ottaen laudasta.

Laudan pinnan polttaminen hiillokselle hävittää mikrobit ja homeet ja perimätiedon mukaan puu kestää tuhat vuotta lahoamatta.

Ennen vanhaan aidanseipäiden päät hiillettiin lahoamisen estämiseksi.

Mökkiparkamme tuskin kestää tuhatta vuotta, mutta hiillostettu paneeli seinässä on aivan superkaunis. Syvän musta pinta imee valoa, mutta samalla heijastaa aivan vähän eri sävyjä eri kulmista.

Käyttää voi tohoa, mutta itse suosin nuotiota.

Menetelmä on yksinkertainen. Laudan pintaa poltetaan kunnes siinä on haluttu määrä hiiltä. Käyttää voi tohoa, mutta itse suosin nuotiota. Siinä päivä kuluu mukavasti tulilla ja lopputuloksena on kasa kaunista seinäpaneelia. Hiiltää voi mitä lautaa vain sattuu olemaan. Lautaa on yllättävän vaikea polttaa liikaa, toki joskus sellainen voi unohtua nuotion päälle.

Pintaa kannattaa harjata teräsharjalla hieman ennen pellavaöljykäsittelyä. Siten laudasta ei irtoa nokea tai hiiliä. Kun öljy kuivuu, ei tarvitse pelätä edes valkoisen paidan hipaisua saunan seinään.

Työllä saa mukavasti lisäarvoa omalle mökille. Tavara maksaa nimittäin kaupassa lähes yhdeksän euroa metriltä. Nurkissa lojuva raaka-lauta muuttuu arvotavaraksi ja mikäpä sen hienompaa kuin katsella ilmaiseksi saatua tuhannen euron arvoista seinää.

Toissa kesänä katselin lumoutuneena Jyväskylän uuden julkisen saunan pintoja. Siinä on sekä ulkoverhoilu että sisustuselementtejä tehty hiilletystä puusta. Koitin kavereille hehkuttaa seinien hienoutta ja materaalin kauneutta. Ehkä he hieman tavanomaista tarkemmin katsoivat, mutta innosta ei kiljuttu.

Silloin hiilletty pinta ei vielä ollut noussut pinnalle, mutta nyt tuntuu, että se on. Kehitys ilahduttaa kovasti, sillä menetelmä ei ole ainoastaan perinteinen ja kaunis, myös hyvin vähän ympäristöä rasittava.

Seuraava askel olisi rakennuksilla käytetyn jätelaudan hyödyntäminen. Se on kaikkein likaisimpia lautoja lukuun ottamatta yleensä yhtä käypää kuin uusikin. Näyttää siltä, että tähänkin ollaan heräämässä.

Toki kertoo nykyajasta, että iänikuinen hyväksi koettu menetelmä on nyt jotenkin uutta.

Ainoa hankaluus omalla mökillä on, että sopivat seinät ja muutkin paikat alkavat jo olla hiillostettuna. Onneksi on vielä lumien sulamista odotellessa aikaa miettiä kohteita. Se on erittäin rentouttava ongelma koittaa ratkaista.

Uusimpien tietojen mukaan hiillostettu puu kestää kulutusta myös terassilautana. Arvelen, että siinä tapauksessa pinta ei voi kovin syvälle hiiltyä ja puusta pitää harjata huolella irtoava pinta. Silloinkin se kyllä jää kauniin tummaksi.

Mikä oiva vaihtoehto kestopuulle! Alanpa suunnitella terassia johonkin kohtaan pihalle tai rantaan.