Kiitos Seppo Vuokko

Luin ahnaasti Seppo Vuokon kolumnin ”Mikä on ihmisen osa?” (MT 16.5.)

Seppo on kokenut käytännön asioita täydellisesti hallitseva mies, joka osaa kirjoittaa talonpojan ja ruuan tuottajan asioista juuri niin kuin tällainen vanha maataloutta kunnioittava ja arvostava mieskin ajattelee.

Miksi ei yleinen poliittinen ja kansalaisten mielipide omaksu ja hyväksy näitä asioita, mihin Vuokko puuttui.

On varmaan epäkorrektia ja jopa rumaa esittää seuraava vertaus.

Maanviljelijä on sitkeä aivan kuin juuririkkaruoho – maataloustuottajaa lyödään päähän ja heidän elämäänsä ja toimeentuloaan sorretaan joka tavalla, mutta silti vaan – kuten juuririkkaruohokin, maanviljelijä nostaa aina vain päätään. Ei menetä viljelijä toivoaan, vaan joka kevät uskoo ja lähtee kylvöille.

Kaikkien maataloustuotteiden hinnat ovat olleet laskusuunnassa, kaikkein pahiten se on vaikeuttanut niitä tuottajia jotka harjoittavat kotieläintaloutta.

Maidon tuottajia on piinannut Venäjän viennin tyrehtyminen ja samoin sianlihan tuotanto on ollut pitkään kannattamatonta.

Vaikka vaikeuksia on paljon, silti suomalainen maanviljelijä uskoo tulevaisuuteen.

Se on todella vaikeaa, kuten Vuokkokin kirjoitti: suuret tilat valtavilla koneilla vievät mahdollisuuden perhe­viljelmiltä – kyllä siinä elää voi, mutta onko se sellaista elämää, jota muut kansalaiset voivat elää ilman suuria taloudellisia uhrauksia? Viljelijän työn tulokset ovat lisäksi säiden armoilla.

Kuinka kauan maamiesten usko kestää? Toivottavasti tilanne muuttuu ja elin­tarvikkeiden tuottajahinnat nousevat sen verran, että usko maahan säilyy.