Väestörakenteeseen on löydettävissä ratkaisuja – yksi lapsiperheiden tuki olisi perheverotus

Suomen tulevaisuuden kannalta huoltosuhteen kehittyminen ja väestöpolitiikka ovat ydinkysymyksiä siinä missä turvallisuus, talous ja huoltovarmuuskin. Pahin syntyvyyden romahtamisen alho on toivottavasti ohitettu, mutta eduskuntapuolueet olisi syytä sitouttaa perhemyönteisiin ratkaisuihin yli vaalikausien samalla vakavuudella kuin vaikkapa velkajarruun.

Vuosikymmenten aikana oma puolueeni on ollut kätilöimässä yhteiskuntaan useampia perhemyönteisiä ratkaisuja kuten kotihoidon tukea ja lapsen huoltajan työtulovähennystä, jonka lapsikohtainen enimmäismäärä muuten vuoden vaihteessa lähes tuplattiin.

Lisää uudistuksia tarvitaan ja siksi Suomessakin on aika ottaa käyttöön perheverotus nykyisen puolisoiden erillisverotuksen rinnalle. Suomessa keskustelu on usein tyssännyt alkuunsa, kun mallia ei ole ”tuunattu” Suomen oloihin eikä sille ole tehty vaikutusarviota. No nyt on.

Porrastetussa perheverotuksessa puolisoiden tulot verotettaisiin yhtenä kokonaisuutena porrastaen lapsiluvun mukaan. Yhteisverotus olisi mahdollinen perheille, joilla on alaikäisiä huollettavia lapsia toteutuen täysimääräisesti vähintään kolmen lapsen kohdalla.

Perheille jäisi vapaus valita, yhdistetäänkö puolisoiden tulot yhteisverotukseen vai käytetäänkö nykyistä erillisverotusta. Järjestelmän oikeudenmukaisuus yksinhuoltajia kohtaan varmistettaisiin esimerkiksi verotuksen lapsivähennyksellä.

Syntyvyyden romahtamisen taustalla on erityisesti kolmen ja sitä useamman lapsen perheiden lukumäärän ja lapsimäärän väheneminen viimeisten 15 vuoden aikana. Näillä perheillä on keskeinen merkitys väestön kokonaismäärän kehittymisen kannalta. Kelan tilastojen mukaan vähintään kolmelapsisten perheiden määrä on pudonnut lähes 18 000:lla, kun 1–2 lapsisten perheiden määrä on vähentynyt yhteensä 14 500:lla. Viime kesänä käyty lapsilisäkeskustelu lähti siis syntyvyyden näkökulmasta heti väärille urille, kun haluttiin painottaa vain ensimmäisen lapsen lapsilisää ja karsia muilta.

Eduskunnan tietopalvelulla lasketettu simulointimalli ennakoi, että porrastetusta perheverotusmallista hyötyisi arviolta noin viidennes Suomen lapsiperheistä. Käytettävissä olevat tulot nousisivat arviolta keskimäärin noin 1 900 euroa vuodessa per mallista hyötyvä kotitalous.

Mikäli yhden lapsen perheiden kerroin olisi 1,25 ja kahden lapsen perheiden 1,5, vaikutus olisi arviolta 82 miljoonaa euroa verotuloja vähentävä. Tällöin mallin vaikutus kohdistuisi pääasiassa tuloiltaan keskiluokkaan kuuluviin yli kolmen lapsen perheisiin. Jos kertoimet viedään lähelle kahta, mallin kustannukset nousevat staattisesti noin 200 miljoonaan euroon, ja hyödyt suuntautuisivat tasaisemmin 1, 2 ja 3 lapsen perheisiin.

Väestörakenteen haasteisiin on löydettävissä ratkaisuja. Perhemyönteinen veromalli tarjoaisi aidon keinon tukea perheiden arkea kannustaen perheiden perustamiseen ja syntyvyyteen, Kun turvataan suurten perheiden toimeentulo, mahdollistetaan toivotun lapsiluvun saavuttaminen sekä investoidaan inhimilliseen pääomaan, joka on välttämätön yhteiskunnan jatkuvuuden ylläpidossa.

Syntyvyys kertoo vanhempien luottamuksesta lasten kanssa selviytymiseen. Suuntaa on saatu korjattua ennenkin, huonommistakin lähtökohdista. Nyt on taas sen aika.

Kolumnin kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeri, kristillisdemokraattien puheenjohtaja.