Metsästysmatkailun edellytykset puuttuvat

Markku Anttila esitti (MT 5.5.), että metsänomistajilla voisi olla mahdollisuuksia saada lisätuottoja tilalleen metsästysmatkailusta. Espoon näkövinkkelistä voi tällaisia mahdollisuuksia kuvitella. Käytännössä nykyisellä riistapolitiikalla niitä ei ole.

Syy on yksinkertainen: meillä Suomessa ei ole läheskään riittäviä riistakantoja kaupalliseen metsästykseen. Kaupallisin termein, meillä ei ole myytävää.

Teoriassa ykköstuotteemme ulkomaisille metsästäjille voisi olla hirvi. Meidän hirvi­kantaamme pyritään metsän­omistajien vaatimuksesta pitämään enintään tasolla noin 3 yksilöä/1 000 hehtaaria (ha).Kaupallisesti kannattava metsästys edellyttäisi vähintään 10 yksilöä/1 000 ha.

Jos vielä maanomistajillekin pitäisi pystyä maksamaan jonkinlaisia korvauksia metsästysoikeuden vuokraamisesta, pitäisi kannan olla lähempänä 20 yksilöä/1 000 ha. Metsänomistajien suostuminen tällaisiin hirvitiheyksiin on toiveajattelua.

Toinen potentiaalinen kohde voisi olla valkohäntäpeura. Sen kannattava kaupallinen metsästys edellyttää, että kanta on lähempänä 100 kuin 50 yksilöä/1 000 ha.

Paikallisesti tällaisia kantoja alkaa jo olla, mutta laajemmin niitä ei ole.

Liiketoiminnan onnistumisen ydinkysymys on: missä rahat? Tämän Anttila sivuuttaa. Jos ei ole maksavaa asiakasta, ei ole liiketoimintaa.

Miksi joku maksaisi metsästyksestä Suomessa, jos joutuu istumaan viikon passissa ja onnistuu saamaan yhden hirvieläimen tai ei mitään, jos vaihtoehtona on jahti jossakin Keski- tai Etelä-Euroopan maassa, jossa pääsee ampumaan ainakin yhden riistaeläimen päivittäin?

Metsästäjät tekevät vapaaehtoistyötä riistahallinnon eri tehtävissä noin 350 henkilö­työvuotta/vuosi. Lisäksi he hoitavat suurriistavirka-­aputehtäviä kymmeniä henkilötyövuosia. Karkeasti arvioituna näiden tehtävien hoitaminen palkkatyönä maksaisi ainakin 30 miljoonaa euroa/vuosi.

Jos metsänomistajat lähtevät tekemään bisnestä metsästys­oikeudella, on todennäköistä, että metsästäjätkin ryhtyvät perimään korvausta tekemästään työstä. Ovatko metsänomistajat valmiita maksamaan 30 miljoonaa näistä yhteiskuntapalveluista?

En missään tapauksessa tyrmää kaupallista metsästystä. Sitä on jo, ja se tulee vähitellen lisääntymään nähdäkseni siten, että isojen, yli 1 000 hehtaarin tilojen omistajat alkavat organisoida metsästystä omalla tilallaan ja voivat saada siitä hiukan lisäansioita.

Suomalaisilla reunaehdoilla metsästystä on järkevää jatkossakin hoitaa ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa seuratoiminnan muodossa.

Meidän olisi kuitenkin välttämättä ryhdyttävä kehittämään seuratoimintaa niin, että mukaan saadaan metsästäjiä myös isoista asutuskeskuksista ja nuorista ikäluokista.

Se saattaa edellyttää merkittäviäkin muutoksia toiminnan rakenteisiin. Jos niitä ei tehdä, seuratoiminta lähtee hiipumaan tulevina vuosikymmeninä.