Lukijalta: Suurpetopolitiikka on ajautunut oikeusvaltion rajalle

Suomen suurpetopolitiikassa on rakenteellinen ongelma, josta kukaan päättäjä ei halua puhua: ministeri voi tehdä poliittisesti motivoituja, lainvastaisia päätöksiä – eikä joudu niistä itse vastuuseen. Vastuu siirtyy seuraavalle hallitukselle, viranomaisille ja veronmaksajille. Luonto maksaa hinnan ensimmäisenä.

Nyt ongelma korostuu suden kannanhoidollisen metsästyksen ympärillä.

Hallitus esittää, että metsästys voisi alkaa 1.1.2026, vaikka EU:n direktiivimuutosta ei ole vielä implementoitu Suomen lakiin, eikä suden suotuisaa suojelutasoa ole arvioitu EU:n ohjeiden mukaisesti. Mikäli metsästys käynnistetään ennen näitä velvoitteita, se on nykyisen lain ja EU-oikeuden vastainen.

Ruotsi sai hiljattain EU:lta kirjallisen huomautuksen liian alhaisesta suden viitearvosta. Suomi on nyt toistamassa samaa virhettä – tietoisesti. Siitä huolimatta osa poliitikoista esiintyy julkisuudessa kuin suden metsästyksen laillisuus olisi itsestäänselvyys.

Tämä on vaarallinen tie.

Kun ministeri voi tehdä päätöksiä, jotka kumotaan vasta vuosien päästä oikeudessa, järjestelmä ei enää toimi kansalaisten eikä luonnon eduksi. Ja siinä vaiheessa kun tuomiot tulevat, ministeri on jo vaihtunut – eikä yksikään vastuussa oleva kanna seurauksia.

Suomen luonnon tulevaisuus ei saa olla yhden hallituskauden poliittinen projekti.

Suurpetopolitiikan on perustuttava lakiin, tieteeseen ja eettiseen vastuuseen – ei lyhytnäköisiin lupauksiin tai poliittisiin irtopisteisiin.

Oikeusvaltiossa lajit eivät saa kadota poliittisen uran pönkittämiseksi.

Carina Lintula

puheenjohtaja

Eläimille apua – ilman rajoja ry