Opiskelija, tartu hetkeen: Elämän parhaat vuodet koetaan yhdessä, ei ruudun takana

”Ja tässä vaiheessa on myös aihetta kiitokseen. Suureen kiitokseen ennen muuta kaikista uusista ystävistä, joita menneen kauden aikana olen saanut.

Ystäviä on tullut niin hallituksesta, sählyjoukkueesta kuin näiden ulkopuoleltakin, mutta erityistä yhteistyökykyä on osoittanut ikioma hallituksemme.

Toivoa sopiikin, että yhteinen taipaleemme ei pääty kauden päättymiseen vaan jatkuu tiiviinä yhä edelleen. Kaipa sitä edelleen voisi viettää yhdessä iltoja ja pitää hauskaa, muistellaan sitten vaikka menneitä. Muistelemista ainakin riittää.”

Kolumnini kolme ensimmäistä kappaletta ovat yliopistoaikaisen ainejärjestöni lehden Staapisen vuoden 1994 viimeisen numeron päätössanoista. Olin lehdessä päätoimittajana ehkä puolisentoista vuotta. Elämäni parhaat vuodet, enkä nyt tarkoita pelkästään lehden toimittajuutta.

Siksi säpsähdin aamusella kotona, kun kuulin teeveestä lauseen, että yliopisto-opiskelijat ovat hämmennyksissään lisääntyvistä läsnäolovaatimuksista opinnoissa.

Vielä isommin säpsähdin kuultuani sivukorvalla keskustelun, miksi siis ”liveopiskelut” voittaisivat kotiolot.

Ottamatta sen enempää kantaa etätyön mielekkyyteen vetoan jokaiseen opiskelijaan; nauttikaa joka ikisestä hetkestä, jonka saatte tuota ainutlaatuista aikaa elää. Ja livenä.

Elämä on nimittäin yllättävän lyhyt aika tuhlattavaksi kotona yksin istumiseen ja tietokoneen tuijottamiseen. Opiskeluaika vielä tuotakin paljon lyhyempi aika.

Kaivanpa siis jälleen tuon Staapisen vierestäni ja liitän myös tähän loppuun otteita tuolloisista tunnelmista liittyen joulukuussa kolmekymmentä vuotta sitten päättyneeseen ajanjaksoon.

”On tilinteon hetki; mitä koko hommasta jäi käteen? Erityisen tärkeää on ollut tutustua mukaviin kanssaihmisiin niin hallituksessa kuin laitoksellakin. Erilaisista käytännön taidoista, kuten yhteistyöstä, olemme saaneet lisäkokemusta, jota ei koskaan tule liian paljon.

... Ja excursiomme parhaaseen antiin. Se oli Suomen Pankki, joka huolehti meidän tyhjistä vatsoistamme ja tiedonjanosta. Esitelmä ei sinällään ollut kovin pitkä, mutta sitäkin antoisampi. Koffilla saimme maistella kaikkia tuotteita, säädyllisesti – menemme Koffille jatkossakin. Uusia upeita excuja odotellessa siis.

... viikko eteenpäin ja Staabi tarjosi jäsenilleen teatteri-illan TT Frenckelissä. Näytelmänä oli Albatrossi ja Heiskanen. Suosittelemme.

Marraskuussa Staabi osallistui perinteiseen yösählyturnaukseen ja taisteli tiensä kaikkien yllätykseksi finaaliin 20 joukkueen joukosta. Suuri kiitos kaikesta taistelusta meidän joukkueelle.”

Olen tuntenut viime vuosina suurta ahdistusta siitä, miten nykypäivän lapset ja nuoret oppivat yhteisöllisyyttä ja normaalia elämän kanssakäymistä.

Kuinka pian olemme siinä tilanteessa, että kyseisestä aiheesta aletaan järjestää oppitunteja.

Kun tämäkin aika vielä nähdään, niin eiköhän sekin edessä ole, että kurssi on... No, etänä tietenkin.