Muovistako uusi nokia?

Mikromuovit ovat yrittäneet nousseet puheenaiheeksi, mutta kunnon keskustelua ei ole syntynyt edes ympäristö­järjestöjen taholta. Syynä lienee se, ettei kukaan oikein ymmärrä, miten suuresta ongelmasta on kyse.

Ei riitä, että luovumme muovipusseista, vaan koko muovien kirjo aiheuttaa mikromuoviongelmaa. Jopa vaatteemme koneessa pyöriessään tuhoavat vesiämme ja kerryttävät luontoomme muovisaastetta.

Ongelmaan olisi jo valmis ratkaisu. Suomalaiset yritykset ovat kehitelleet muoville korvaajiksi biotuotteita. Puulla ja viljellyillä kasveilla voitaisiin korvata nyt jo lähes kaikki öljypohjaiset muovit, jotka hajoavat hitaasti tai eivät lainkaan.

Sen sijaan, että ympäristö­ihmiset hyppisivät riemusta, on vastassa on syvä hiljaisuus. Tai ei aivan, MOT-ohjelmassa ympäristöjärjestöä edustava nuorimies nimesikin ongelmaksi sen, ettei maatalous kierrätä muoveja.

Tuo kertoo paljon tiedonpuutteesta, joka muoveihin liittyy.

Jotta ymmärtäisimme mitta­kaavaa: maatalouden muovit muodostavat noin kuusi prosenttia Suomen muovi­jätteestä – loput 94 tulevat teollisuudesta ja kuluttajilta.

Siitä kuudesta prosentista apulanta- ja siemensäkeistä kierrätetään jo yli puolet ja aumamuoveista ja käärintä­kelmuistakin yhä suurempi osa, niitä ei vain kerätä keskitetysti jotta yhtä kattavaa tietoa saataisiin.

Ratkaisu muoviongelmaan tuntuu olevan siis taas se, että lopetamme maa- ja metsä­talouden. Eikö juuri niistä pitäisi etsiä nopeaa ratkaisua lopettaa öljypohjaisten muovituotteiden käyttö.

Suomen päättäjien pitäisi herätä ymmärtämään, millainen kultakaivos meillä oikeasti on käsissämme. Meillä on puuraaka-ainetta ja tietotaitoa sen jalostamiseen.

Lisäksi meillä on mahdollisuus tuottaa valmiita raaka-­aineita, kuten villaa, pellavaa, hamppua ja nokkosta, joiden jalostamiseen tarvittaisiin yrittäjiä.

Olemmeko oikeasti niin tyhmiä, ettemme uskalla olla suunnannäyttäjiä, vaan annamme mieluummin maailman hukkua muoviin? Vai onko ongelma se, että ratkaisuna ovat maan ja metsän antimet?