Joutuuko lähiruoka alueuudistuksen uhriksi?

Sadat ja tuhannet sopimukset menevät käynnissä olevassa uudistuksessa uusiksi. Alue­uudistuksessa myös ruokapoli­tiikka joutuu myllerrykseen, kun sosiaali-, terveys- ja vanhuspuolen asiat siirtyvät uuteen hallintoon. Samalla uudistus mullistaa julkista ruokahuoltoa. Jos kunta on päättänyt aiemmin suosia lähiruokaa, niin mitä tekevät uudet aluevaltuustot. Jää nähtäväksi, miten ne arvottavat lähiruuan asemaa Suomessa.

Miten käy kilpailutuksissa lähiruualle, jos kriteeriksi kilpailutuksiin valitaan pelkkä hinta? Sotea alun perin suunniteltaessa usein nousi keskusteluun kustannusten hillintä. Vai painottaako uusi aluevaltuusto siihen, että ottaa kilpailutuksissaan isoon rooliin lähiruuan ja kotimaisuuden? Hankintaosaaminen nousee isoon rooliin.

Mitä syödään jatkossa vanhustenhoidon yksiköissä ja sairaaloissa? Toimittavatko alueen yrittäjät ruokaa, vai tuleeko ruoka pääasiassa tuontina ulkomailta?

Helsinki ei enää tarjoa kaupungin tilaisuuksissa lihaa. Leviääkö Helsinki-ilmiö myös hyvinvointialueille muualle maakuntiin? Vai antaako uusi aluevaltuusto sinun alueellasi arvoa suomalaiselle lihan­tuottajalle?

Soten vaikutuksesta alueensa yrityksiin ja yleensä vaikutuksista erilaisiin sopimuksiin on puhuttu ihan liian vähän. Tulevilla vaaleilla valitaan terveysasioiden päättäjät, mutta myös päättäjien suhtautumisella yrittäjyyteen tulee olemaan suuri merkitys.

Kilpailutus- ja hankinta­osaamista ei tule Suomen suurimmassa uudistuksessa vähätellä. Suomen kilpailukykyä on tärkeää pitää yllä, vaikka EU antaa jatkuvasti mitä eriskummallisimpia ohjeitaan Suomen kilpailu­kykyä uhaten.

Annetaanko suomalaiselle vanhukselle mahdollisuus syödä kotimaisen tuottajan perunaa ja lihatuotteita vai onko tarjolla kasviksia ulkomailta?

Elämä ja politiikka varsinkin ovat täynnä arvovalintoja. Mielestäni maamme kilpailukyvyn ylläpitäminen on erittäin tärkeää. Kotimainen ruoka ja suomalainen tuottaja ovat Suomen kannalta merkityksellisiä ja tätä ei sovi unohtaa.