Trumpin Nato ei ole entisensä –Suomen on etsittävä kumppaneita lähempää

Kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump haetutti oman oikeutensa eteen Venezuelan presidentin, ruudin rekyyli iski rajusti myös läntiseen sotilasliitto Natoon.

Vaikka upseerit pystyvät edelleen kansainväliseen saumattomaan yhteistyöhön, sotilasliiton on turha esittää, ettei sen sisällä mitään tapahtuisi.

Yhdysvaltain erikoisjoukkojen tekemät iskut sekä Caracasiin että taannoin Iranin pääkaupunkiin Teheraniin olivat näyttäviä ja tehokkaita. Yhdysvaltain sotilaallinen suorituskyky on Israelin ohella maailman ehdotonta huippua.

Silti on hyvä muistaa, että maan asevoimat toteuttavat vain presidentin tahtoa. Omaan itsenäiseen Nato-ajatteluun amerikkalaiskenraaleista ei tällä hetkellä ole.

On todennäköistä, että Yhdysvallat edelleen tukee Nato-liittolaisiaan esimerkiksi Baltiassa Venäjän aggressioita vastaan, mutta huoli näissä maissa vahvistuu.

Trump ei selvästikään välitä länsimaisen maailman arvojohtajuudesta. Hänelle tärkeää ovat taloudelliset intressit.

Vaikka iskua Venezuelaan perusteltiin myös Yhdysvaltoihin suuntautuneen huumekaupan torjumisella, Trump ei häpeillyt tunnustaa maan öljyvarojen olleen hyökkäyksen selvänä pontimena.

Omasta iskustaan huumaantuneena Trump kertoi myös maansa tarvitsevan Grönlantia, koska Tanska ei pysty sen turvallisuudesta huolehtimaan.

Ei ehkä pystyisikään, mutta Nato pystyisi jäsenmaataan varmasti puolustamaan. Tällaista yksityiskohtaa Trump ei muistanut – tai halunnut – edes mainita.

Euroopan unionin jäsenmaissa on laajasti tuomittu Trumpin halu ottaa Grönlanti haltuunsa, mutta on selvää, ettei eurooppalaisista maista löydy sotilaallista vastavoimaa Naton ykkösvaltion suorituskyvylle.

Koko keskustelu on eurooppalaisittain absurdi. Tällaiseen tilanteeseen liittolaisten välillä ei kukaan vielä vuosi sitten olisi uskonut. Silti tässä ollaan, eikä kukaan tunnu voivan Trumpin oikuille mitään.

On päivänselvää, ettei Nato ole suomalaisillekaan enää se sama sotilasliitto, johon maamme äskettäin liittyi.

Silti siinä kannattaa olla edelleen mukana ja pyrkiä pitämään Yhdysvallat kiinnostuneena myös Suomen puolustamisesta niillä keinoilla, joita vielä on.

Vielä tärkeämpää on pyrkiä vahvistamaan sotilaallista yhteistyötä Pohjoismaiden ja muiden Itämeren alueen valtioiden kanssa.

Jos koko EU:lle puolustusyhteistyön nopea edistäminen ei vieläkään maistu, Saksan, Puolan, Ranskan ja unionista irtautuneen Britannian kumppanuus on Pohjoismaille äärimmäisen tärkeää.

Pakon edessä myös Itämeren maat pystyvät luomaan vastavoiman Ukrainassa valtavia tappioita kärsineelle Venäjälle.

Hetki on käsillä. Länsimainen arvopohjainen demokraattinen yhteiskuntamalli lienee edelleen maailman mittapuussa parasta, mitä kansalaisille voidaan tarjota.

Sitä on kyettävä puolustamaan, vaikka Yhdysvallat ei juuri tällä hetkellä ole siinä aiemmalla tavalla mukana.

Samalla on muistettava, ettei Trumpinkaan aika suurvallan johdossa ole ikuinen.