Maatalous pelastaa Itämeren

Itämeri uhkaa muuttua leväpuuroksi. Levä kasvaa sitä voimakkaammin mitä enemmän sillä on ravinteita käytettävissään. Samoin kuin vilja.

Noin 60–80 prosenttia Itämeren ravinnekuormituksesta on peräisin maatalousalueilta. Fosfori kulkeutuu pelloilta vesistöihin eroosion vuoksi maa-ainekseen sitoutuneena tai pintavalunnan mukana liukoisena.

Suurin osa maaperän fosforista, myös peltomaassa, on siihen luontaisesti kuuluvaa. Peltomaan eroosio sen sijaan ei ole luontaista. Metsässä pintaeroosiota ei juuri ole. Ihminen on raivannut metsät pelloiksi.

Maatalousmaan eroosio on esimerkiksi Varsinais-Suomen savimailla 1,3–1,5 t/ha. Eroosion myötä viljelijä menettää tuotantopääomaansa.

Onneksi uusia ratkaisuja on keksitty.

Uusista eroosion torjunta­menetelmistä lupaavimpia ovat kipsin, rakennekalkin tai puukuidun levittäminen peltoon syksyllä. Ne kaikki muuttavat maaperän muru­rakennetta siten, että eroosio ja fosforikuormitus pienenevät noin puoleen. Samalla lähi­vesistöt kirkastuvat.

Helsingin yliopiston vetämässä SAVE-hankkeessa 55 viljelijää on levittänyt kipsiä pelloilleen Savijokilaaksossa Aurajoen vesistöalueella.

Viljelijät totesivat jo ensimmäisenä syksynä, ettei heidän peltojen pintavalunta ole koskaan ollut näin kirkasta. Hankkeessa selvitetään kipsistä aiheutuvan sulfaattihuuhtouman ympäristövaikutuksia.

Ruotsissa on tutkittu ja kokeiltu jo pitkään rakennekalkkia.

Nyt Ruotsissa on päätetty levittää rakennekalkkia 600 000 hehtaarin alueelle.

Tekesin NSP Pulp -hankkeessa on kehitetty puukuidusta kotimainen maanparannusaine, jolla vesistöjen fosfori­kuormituksen on todettu vähenevän jopa 77 prosenttia.Samalla maan vesitalous paranee ja pelto toimii hiilinieluna.Nämä kaikki ovat kustannus­­tehokkaita keinoja pienentää ravinne­kuormitusta. Ne tulee viipymättä saada maatalouden ympäristötuen piiriin.

Mitään lisäbudjetteja ei tarvita, kun maatalous pelastaa Itämeren.

Tutkimusta, poliittista tahtoa ja maanviljelyä se kuitenkin vaatii.