EU:n rakenteet ovat myllerryksen keskellä

Valmistautuminen ensi vuoden eurovaaleihin on alkanut niin Euroopan parlamentissa kuin kotimaassakin. Kulunut vaalikausi voidaan isossa kuvassa jakaa aikaan ennen ja jälkeen päivämäärää 24.02.2022. Venäjän järkyttävä ja oikeudeton hyökkäys Ukrainaan vauhditti myös EU:ta laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Yli 600 päivää kestänyt sota ei ole vielä ohi, mutta nyt on tärkeää arvioida myös jonkin verran tulevaisuutta. Suurimpia tekijöitä, joka tulee muovaamaan kaikkea lähivuosien EU-politiikkaa, on Ukrainan mahdollinen EU-jäsenyys.

Vaikka Ukrainan EU-jäsenyyden kannattaminen olisi selvää ja EU:n lähetettävä Venäjälle selvä merkki Ukrainan ja muiden ehdokasmaiden kuulumisesta länteen, ei EU saa missään olosuhteissa joustaa jäsenyyskriteereistään.

Oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian toteuttaminen ovat nimenomaan asioita, joilla taistellaan Venäjän kaltaisia valtioita vastaan, eikä muita oikoreittejä jäsenyyteen pidä olla tarjolla.

EU päätti hiljattain, että se tulee tukemaan Ukrainaa 50 lisämiljardilla. Tällä rahalla halutaan erityisesti sitoa Ukraina tekemään konkreettisia uudistuksia oikeusvaltion tilan parantamiseksi.

Ukrainan kohtalo ja maan mahdollinen EU-jäsenyys vaikuttavat kohtalokkaalla tavalla myös EU:n tulevaan maa- ja metsätalouspolitiikkaan. Tulevien vuosien maatalouspolitiikka ja sen rahoitus ovat vielä ainakin osittain kysymysmerkkejä.

Seuraavan yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen valmistelu on lähtenyt jo liikkeelle ja Ukrainan jäsenyystilanne tulee vaikuttamaan siihen.

Venäjän hyökkäys antoi EU:lle alkusysäyksen ryhtyä uusimaan ikiaikaisia, ongelmalliseksi osoittautuneita rakenteitaan.

Irtautuminen venäläisestä fossiilisesta energiasta, EU:n suvereniteetin vahvistaminen kriittisillä aloilla ja EU:n laajentumiskysymys eivät olisi ilman Venäjän hyökkäystä koskaan päätyneet nykyisellä voimakkuudellaan EU:n agendalle.

Ilman kriisejäkin unioni olisi ennemmin tai myöhemmin löytänyt nämä kysymykset edestään. Kriiseistä kumpuavaa liikevoimaa ja uudistustahtoa on pyrittävä nyt kanavoimaan oikeisiin kohteisiin. Vauhtisokeutta hyvän tarkoituksen nimissä on vältettävä.

Tulevien vuosien aikana tehdään todennäköisesti sellaisia päätöksiä, joiden myötä EU:ta ei välttämättä enää tunnista sellaiseksi ,kuin se on aiemmin ollut. Sitä, miten nämä päätökset tulevat vaikuttamaan Suomeen, on vielä mahdoton ennustaa.

Tässä meidän pitääkin olla erityisen tarkkana – esimeriksi päätöksentekomenettelyiden uudistaminen ei saa lisätä suhteettomasti jo ennestään voimakkaiden suurten jäsenvaltioiden valtaa.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).