Kotihoitoa täytyy kehittää

Kotihoidon onnistumisesta riippuu paljon, miten tulemme selviytymään hoidon ja hoivan tulevaisuuden haasteista.

Toisaalta on muistettava, että tällä hetkellä kotihoidossa hoidetaan ikäihmisiä – erityisesti muistisairaita – joiden olisi inhimillisempää ja turvallisempaa asua yhteisökodissa kuin yksin omassa kodissaan. Tietyssä muistisairauden vaiheessa ei hyväkään kotihoito pysty turvaamaan enää laadukasta elämää.

Yksi tärkeimmistä kotihoidon kehittämisen kohteista on kuntouttavan toiminnan lisääminen. Sen kivijalkana ovat arjen askareet sekä ulkoilu ja liikunta. Kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi ikäihmisten tulisi olla liikkeellä päivittäin.

Tällä hetkellä hoidon ja hoivan suunnittelu lähtee siitä, minkälaisia valmiita palvelurakenteita voidaan järjestää, eikä siitä, miten tuetaan toimintakykyä. Niiden sijasta ikäihmisiä on autettava ulos liikkumaan, ulkoilemaan ja harrastamaan, sillä ne ovat ikäihmisen toimintakyvyn ylläpitämisessä tärkeimpiä asioita.

Moni ikäihminen ei välttämättä halua lähteä ”muuten vain kävelemään”, mutta jos lähdetään käymään kaupassa tai konsertissa, niin asia muuttuukin jo toisenlaiseksi. Kotoa pois lähtemisen pitäisi olla säännöllistä, sillä selvityksissä on todettu, että mitä pidempään ikäihminen on ollut käymättä ulkona, sen vaikeammaksi se hänelle myös psyykkisesti muuttuu. Siinä vaiheessa, kun ulkona liikkuminen loppuu, otetaan pitkä askel kohti kotoa palveluasumiseen muuttamista.

Kotihoidon passivoiva hoitokulttuuri johtuu osittain liian vähäisestä henkilöstömäärästä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän selvityksen mukaan kotihoidon työntekijät kokevat paljon kuormitusta, rasitusoireita ja halukkuutta vaihtaa työpaikkaa.

Kotihoidon resurssointia onkin ehdottomasti parannettava. Toisaalta myös uusia toimintamalleja kehittämällä, moniammatillista tiimityötä ja johtamiskäytäntöjä parantamalla saadaan henkilöstö voimaan paremmin.