Hoitajilla on oltava oikeus työn ja osaamisensa kehittämiseen

Julkisessa keskustelussa toistuu huoli, ettei vanhustyö houkuttele hoitajia.

Palkasta, koulutuspaikkojen lisäämisestä ja johtamisesta puhutaan paljon, mutta osaaminen ja mahdollisuus töiden kehittämiseen ovat myös keskeisiä työssä viihtymistä ja jaksamista sekä työn mielekkyyttä lisääviä tekijöitä.

Suuri osa vanhustyön asiakkaista on muistisairaita. Nyt monilta työpaikoilta puuttuu muistityön erityisosaamista.

Järjestettäviin täydennyskoulutuksiin on työvoimapulan takia lähes mahdotonta päästä. Muistisairauksiin ja muistisairaiden kohtaamiseen liittyviä koulutussisältöjä ei ole riittävästi tarjolla toisen asteen tutkinnoissa eikä myöskään ammattikorkeakouluissa. Muistityössä tarvittavia erikoistumisopintoja ei järjestetä juuri missään.

Liian usein ajatellaan, että muistisairaita voi hoitaa kuka tahansa, ja hoitajista puhutaan jopa käsipareina. Tällainen puhe aliarvioi sekä muistisairaita että heidän hoitajiaan.

Jos muistisairauteen liittyvät asiat ovat työntekijöille vieraita ja osaamista kommunikointiin ja kohtaamiseen ei ole, työ tuntuu helposti kuormittavalta ja raskaalta, mikä vähentää työn veto- ja pitovoimaa. Riittävä teoriatieto ja oikeat auttamismenetelmät auttavat löytämään erilaisia ratkaisuja arjessa ilmeneviin haasteisiin.

Osaamisen puutteet näkyvät tällä hetkellä monessa työyhteisössä, sekä kotihoidossa että asumispalveluissa.

Työterveyslaitoksen selvityksen mukaan ikäihmisten hoito- ja hoivatyössä uuvuttaa eniten todellisuuden ja ammatti-identiteetin välinen ristiriita. Työtä ei voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi eikä työssään pysty hyödyntämään erityisosaamistaan.

Jostain syystä moneen työyhteisöön on juurtunut malli, jossa kaikki tekevät kaikkea. Sairaanhoitajien kuuluu tiskata ja tehdä pyykkihuolto eikä sairaanhoitajalla ole aikaa tehdä omia töitään. Tämä malli johtaa osaamisresurssien väärinkäyttöön ja osaavien työntekijöiden turhautumiseen.

Jotta tilanne voi parantua, tarvitaan henkilöstöresurssien turvaamisen lisäksi toimintakulttuurien muutosta ja osaamisen sekä koulutuksen arvostamista ja uudenlaisia johtamisen taitoja.

Valitettavasti myös lähiesihenkilöitä on monessa organisaatiossa vähennetty. Ilman hyvää lähijohtamista, työyhteisö ei voi toimia laadukkaasti.

Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd.)