Kansakunnan tilasta tulee puhua

Monissa maissa maan ”päämiehen” tapana on vuosittain pitää kansakuntansa tilaa käsittelevä puhe. Suomessa presidentti pitää uudenvuodenpuheen, jota en kuitenkaan pidä kansakunnan tilaa koskevana puheena, koska siinä presidenttimme ei juurikaan puutu esimerkiksi kansalaisia koskeviin talouspoliittisiin, sosiaalisiin ja tasa-arvo-ongelmiin.

Aihetta ongelmiin puuttumiseen ja sitä kautta kansakunnan tilan ja elinvoiman esille nostamiseen kuitenkin on.

Tilastot kertovat suomalaisten elinvoimassa tapahtuneen katoamisen. Huolestuttavaa on, että syntyneiden lasten määrän laskua osoittava trendi näyttää jatkuvan entistäkin synkempänä.

Mikäli syntyvyys säilyisi edes nykytasolla ja kuolleiden keski-ikä kasvaisi 85 vuoteen, niin 2100-luvun alussa ilman muuttoliikkeitä meitä tällä Suomen niemellä asuvia olisi noin 3,8 miljoonaa nykyisen noin 5,5 miljoonan asemasta. Syntyvyyden määrän nykytrendin jatkuessa kohta suomalaisia ei juuri kaduilla vastaan kävele. Siis niitä suomalaisia, jotka vielä silloin maata asuttavat.

Nykytason noin 12 000 hengen vuosittainen muuttovoittokaan ei meitä väestökadolta pelasta, vaikka helpottaakin.

Viimeistään nyt on aika nostaa esille kansakunnan nykyinen tila ja sen tulevaisuusvisio. Ensin on uskallettava katsoa ja tunnustaa ne syyt, joiden vuoksi tilanne on ajautunut pois raiteiltaan. On selvää, että ilman syiden analysointia tulevaisuudennäkymiä ei voida korjata.

Isossa kuvassa syyt nykynäkymään ovat pääosin talous- ja sosiaalipoliittisia. Meillä on jätetty perhepolitiikan hoitaminen retuperälle. Meillä on tietoisesti hallitusten ohjauksessa vero- ja talouspoliittisin keinoin kasvatettu kansalaisten toimeentuloeroja ja sosiaalista eriarvoisuutta.

Meillä harjoitetaan keskittävää talous- ja aluepolitiikkaa, joka on johtanut kasvun keskittymiseen maakuntien kasvukeskuksiin ja maaseutukuntien talouden ja väestön rapautumiseen. Muun muassa näistä syistä johtuen kansalaisten tulevaisuuden turvallisuuskuva – etenkin monien nuorten – on epävarma. Se vaikuttaa moniin tekijöihin, eikä vähiten perheiden perustamisiin.

Miten meillä lähivuosina riittää euroja noin 12 miljardin euron suuruiseen investointiin sotakaluston hankkimiseen, vaikka vähemmälläkin pärjättäisiin.

Meillä ei ole kuitenkaan varaa tasa-arvon ja perhepolitiikan korjaamiseen eikä sairaiden ja vanhusten hoitamiseen?