Näin presidentti Stubb ennätti jo tallata pääministeri Orpon varpaille

Auts! Kuuluiko älähdys jostakin pääministerin virkahuoneen suunnasta?

Ylimmän valtiojohdon työnjaon mukaan hallitus ja pääministeri hoitelevat suhteet EU:hun, mutta niinpä vain näytti tuore presidentti Alexander Stubb ampaisevan jo kolmannella ulkomaanmatkallaan suoraan EU:n ytimiin Brysseliin.

Siinä taisi hieman tulla tallotuksi pääministeri Petteri Orpon varpaille. Auts, auts!

Viikunanlehtenä Brysselin-matkalle Stubbilla oli toki tapaaminen Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin kanssa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kiistattomasti presidentin tonttia – yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Presidentin asema puolustusvoimien ylipäällikkönä korostaa, että hän on aivan oikea juttukaveri Naton korkeimman poliittisen johtajan kanssa.

Sen sijaan tapaamiset EU-parlamentin puhemiehen Roberta Metsolan ja komission varapuheenjohtajan Josep Borrellin kanssa menevät jo harmaalle alueelle.

Kun Suomen presidentti on aivan virkakautensa alussa, saattaa tietysti olla kohteliasta ja luontevaa, että hän käy moikkaamassa EU-johtoa. Stubb siellä jo tunnetaan henkilönä, mutta nyt hän matkustikin paikalle instituutiona. Siinä ero.

Stubbin reviirin laajennus sattuu hetkeen, jolloin Suomessa on muutenkin alettu keskustella, miten presidentti – ja muutkin valtioelimet – asemoivat itsensä Nato-Suomen olosuhteissa.

Vaalien alla keskusteltiin jonkin verran, pitäisikö jopa perustuslakia tarkentaa, jotta johtosuhteet ja tiedonkulku varmistetaan uudessa ulkopoliittisessa tilanteessa.

Presidenttiehdokkaat eivät ottaneet asiaan fiksattua kantaa. Nyt kun uusi presidentti on valittu, joltakin laidalta poliittista kenttää saattaa kohta kuulua vaatimuksia toimivaltasuhteiden tarkemmaksi määrittelemiseksi.

Entinen suurlähettiläs Hannu Himanen ehdotti tuoreessa kirjassaan presidentin aseman muuttamista edustukselliseksi hahmoksi. Hän haluaisi vahvistaa Suomen valtiomuodon parlamentaarista ulottuvuutta ja pääministerin asemaa.

Selvää on, että jonkinlaisia uusia käytäntöjä tarvitaan. Kirjataanko ne säädöksiin, on eri asia.

Jo edellisen perustuslain aikana presidentillä oli velvollisuus informoida eduskunnan ulkoasianvaliokuntaa ulkopoliittisista liikkeistään. Sauli Niinistö laajensi informoitujen rinkiä muun muassa puolustusvaliokuntaan ja eduskuntaryhmien puheenjohtajiin.

Tämä käytäntö on kuitenkin epävirallinen ja täysin presidentin omasta, hyvästä tahdosta riippuvaa.

Stubbin Brysselin-rynnäkkö osoittaa, että Linnassa saattaa ollakin enemmän innostusta oman reviirin laajentamiseen kuin jakamiseen.