Jos kuka otsikon vielä muistaa, ei noustu rasistisia vihapuheita vastaan muutama vuosikymmen sitten, kun sanoilla tapettiin talonpoikaa päivässä ja parhaassa kahta. Kovin oli hiljaista puolustuspuolella.
Varsinkin EU:n kynnyksellä viljelijöitä lyötiin halvan ravinnon toivossa näkyvästi ja lujaa.
Itaran isännän turpeista viinapöhökasvoista ja emäntänsä ihraisista reisistä ja vastaavista sai lukea ja kuulla päivittäin. Eduskunnan ovia kolkuteltiin menestyksellä, ken taisi haukkua parhaiten. Vähäänkään itseään kunnioittavan julkaisun piti yhtyä huutokuoroon säilyttääkseen uskottavuutensa ja tilaajiensa suosion. Asialinja petti pahemman kerran.
Oman kansanosan kohtelusta oli kysymys. Niinkö se oli, että supisuomalaista väkeä ei tarvinnut suvaita, sai panetella estoitta. Vai oliko se sittenkin vain villaisella painettavaa hevosenleikkiä eikä vihapuhetta?
Puhutaanpa yhtä karmaisevasti mistä muusta kansanosasta ja vähemmistöstä tahansa, niin seuraukset tiedetään. Ei se olekaan enää leikkiä vaan totta.
Arvi Pöyhönen
Suonenjoki
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.