Neuvontapalvelujen nykymalli minimoi maatalousyrittäjän hallinnollisen taakan

Ari Prihti toteaa kirjoituksessaan 14.8., että maatilojen neuvontapalveluihin budjetoidaan vuosittain 80 miljoonaa euroa. Tämä tieto ei pidä paikkaansa. Maatilojen neuvontapalveluihin on budjetoitu koko EU-rahoituskaudelle 2023–27 yhteensä noin 40 miljoonaa euroa, noin kahdeksan miljoonaa euroa vuotta kohden. Budjetoiduista varoista on tällä hetkellä käytetty jo noin 28,4 miljoonaa euroa, joten ei ole vaaraa, että varoja jäisi käyttämättä.

Pikemminkin rahoituskauden loppupuolella varojen käyttöä voidaan joutua säännöstelemään.

Sen sijaan Prihti on oikeassa huomauttaessaan, että valtaosa tiloista on käyttänyt maatilojen neuvontapalveluihin varatusta tilakohtaisesta 10 000 euron kiintiöstään vain vähän tai ei ollenkaan. Tähän mennessä noin 20 000 tilaa eli puolet Suomen maatiloista on hyödyntänyt tuettua neuvontaa.

Vain hyvin harva tila on käyttänyt puoltakaan 10 000 euron kiintiöstään.

Vaatimus maatilojen neuvontapalveluiden järjestämisestä tulee EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta. Se, miten kukin jäsenvaltio neuvontapalvelunsa toteuttaa, on kunkin maan omissa käsissä.

Prihti ehdottaa nykyisen 10 000 euron tilakiintiön jakamista tiloille vuosittaisena 2 000 euron rahallisena tukena ja neuvontapalveluiden korvaamista neuvojille heidän työnsä tuntiveloituksella. Tämä madaltaisi hänen mielestään kynnystä palveluiden käyttöön ja vähentäisi hallinnollista taakkaa.

Ehdotus on mielenkiintoinen, mutta sellaisenaan hyvin kallis. Se vaatisi nykyisen 40 miljoonan euron budjetin kymmenkertaistamista 400 miljoonaan euroon, jotta kaikille tiloille saataisiin jaettua tukena jo mainitut 10 000 euroa.

Se ei vähentäisi maatalousyrittäjän hallinnollista taakkaa, vaan päinvastoin lisäisi sitä. Nykymallissa maatalousyrittäjän hallinnollinen taakka on minimoitu: hänen tarvitsee vain ottaa yhteyttä haluamaansa neuvojaan ja neuvonnan lopuksi allekirjoituksellaan kuitata saamansa neuvonta.

Neuvoja hoitaa lähtökohtaisesti kaiken muun hallinnollisen toiminnan, kuten maksun hakemisen ja raportoinnin neuvonnan sisällöstä.

Jos neuvontakiintiö siirtyisi suorana vuosittaisena rahallisena tukena maatalousyrittäjälle, siirtyisi myös vastuu rahankäytöstä yrittäjälle ‒ ja sen mukana hallinnollinen taakka, kuten esimerkiksi raportointi ja omavalvonta.

Jussi Javanainen

maatilojen neuvontapalveluiden asiantuntija

Ruokavirasto