E2:n johtaja Karina Jutila: Meneekö Suomi säröille?

Kun sadat tuhannet ihmiset kokevat voimavaransa heikoiksi työssään tai opinnoissaan ja potentiaalia jää käyttämättä, kyse on isosta asiasta. Tieto ohjaa miettimään, millä raiteella pieni ja vanheneva Suomi on.

E2 Tutkimuksen äskettäin julkaistu Miten meillä menee? -katsaus kertoo myös, mitkä asiat heikentävät suomalaisten voimia. Kärkeen nousevat terveysongelmat, uupumus, kiire ja kuormitus sekä huoli toimeentulosta. Vakava maailmantilanne ei suomalaisia heikennä, vaan voimia vievät ennen kaikkea yksityisen elämän asiat.

Katsaus vahvistaa, että Suomi on jakautumassa voittajiin ja häviäjiin. Hyvin toimeentulevat luonnehtivat voimavarojaan selvästi myönteisemmin kuin heikosti toimeentulevat. Hyvin pärjäävät luottavat myös yhteiskunnan kykyyn ratkoa ongelmia. Kriisien aika ei näytä horjuttaneen heitä.

Lisäksi tulotaso vaikuttaa kokemuksiin reiluudesta: alle 1 600 euroa ansaitsevista vajaa 40 prosenttia pitää yhteiskuntaa reiluna itsensä kaltaisia kohtaan, keski- ja hyvätuloisista selkeä enemmistö. Myös vähän koulutetut ja työttömät kokevat muita useammin epäreiluutta.

Jos halutaan taata, että Suomi on tälläkin vuosisadalla hyvinvointiyhteiskunta, tilannekuvasta kannattaa poimia vakavat signaalit ja tarttua ainakin ongelmiin, jotka ovat kotimaisin keinoin poistettavissa.

Jos nuorten voimavaroja halutaan vahvistaa ja pahoinvointia ehkäistä silloin, kun kustannukset ovat vielä kohtuullisia, pitää varhaiskasvatukseen, peruskouluun, toiselle asteelle ja varhaisen tuen palveluihin antaa kunnolliset resurssit. Lapsiperheiden – tai yksittäisten lasten ja nuorten – jättäminen ongelmissa yksin on teko, jota ei voi sivistysvaltiossa selittää kauniiksi.

Katse pitää kohdistaa myös työelämään. Vaikka suomalaisilla työpaikoilla asiat ovat pääsääntöisesti kunnossa, huono johtaminen ja hiljaiset rumat käytännöt syövät työmotivaatiota ja uuvuttavat. Huomio kannattaa suunnata myös perehdytykseen. Erityisesti nuoret tarvitsevat uran alkuvaiheessa ohjausta, jotta työnteon taidot ja itseluottamus karttuvat. Työvoimapulan ja jaksamisen ongelmiin auttaa sekin, että eri sukupolvet rakentavat hyviä käytäntöjä yhdessä työpaikoilla.

Ohittamaton ongelma on myös köyhyys. Sekä terveys- ja hyvinvointipalveluiden että sosiaalietuuksien heikennykset tulevat koskettamaan erityisesti niitä väestöryhmiä, joilla on jo nyt toimeentulohuolia. Katsauksemme mukaan he arvioivat muita useammin henkilökohtaiset voimavaransa heikoiksi ja kokevat epäluottamusta ja epäreiluutta yhteiskunnassa.

Julkisen talouden ongelmia ratkottaessa riskinä on, että heikossa asemassa olevien elämä kurjistuu ilman, että porkkanoiksi ajatellut kannustimet saavat heidät voimaantumaan ja korjaamaan itse tilannettaan. Poliitikkojen hyvät pyrkimykset voivat käytännössä tarkoittaa kurjistumisen kierrettä ja entisestään hupenevia voimavaroja pienituloisessa työikäisessä väestössä.

Hyvinvointi-Suomesta voi tulla luokkayhteiskunta, jossa hyväosaisuus kasautuu ja luokkahyppy huono-osaisuudesta parempaan onnistuu vain niiltä, joiden elämässä yksilölliset voimat, yhteisön tuki ja sattuma osuvat kohdalle.

Ratkaisut eivät ole vain päättäjien työsarkaa. Demokraattisessa maassa kansalaisilla on mahdollisuuksia osallistua ratkaisujen kehittämiseen. Vaikuttamisen pitäisi olla kaksisuuntaista: päättäjät ottavat vastaan tietoa ja ratkaisuehdotuksia ja vastaavasti päättäjillä on taitoa ja tahtoa perustella valintojaan ja korjata näkemyksiään, kun siihen on syytä.

Vuoropuhelu ei onnistu erityisen hyvin Suomessa nyt. Keskustelukulttuurin kärjistyminen saa osan väestöstä vetäytymään. Päättäjät ovat voittopuolisesti hyväosaista eliittiä, joka ei tunne karuissa oloissa elävien todellisuuksia, ja kuulluksi tulevat usein vain omien viiteryhmien ihmiset. Lisäksi olemme laiminlyöneet demokratian nopeiden, vuorovaikutteisten välineiden kehittelyn.

Päätöksentekoon voivat tulevina vuosina heijastua naisten ajattelun ja käyttäytymisen muutokset. Katsauksen mukaan alle puolet (46 %) suomalaisnaisista pitää yhteiskuntaa reiluna itsensä kaltaisia kohtaan. Naiset täyttävät edelleen samanaikaisesti monia vaativia, näkymättömiä ja aliarvostettuja rooleja sekä yksityisessä elämässä että työelämässä. Jos naisten epäreiluuden kokemukset yleistyvät ja heijastuvat motivaatioon ja jaksamiseen, paljon työtä jää tekemättä. Silloin Suomi on hetkessä säröillä.

Karina Jutila

yhteiskuntatieteiden tohtori, E2 tutkimuksen johtaja