Entäpä jos aletaan maataloustukien sijasta puhua luonnonvarapalveluiden korvauksista. Maatalous on luonnonvarapalvelu, jolla tuotetaan ruoka suomalaisille ja pidetään huoli kestävästä kehityksestä.
Ekosysteemipalvelut (luonnonvarapalvelut) jaetaan yleisesti tuotantopalveluihin, säätelypalveluihin, kulttuuripalveluihin sekä ylläpito- ja tukipalveluihin. Niihin voidaan lisätä säilyttävät palvelut, joilla tarkoitetaan geneettistä, lajistollista ja elinympäristöllistä monimuotoisuutta, joilla on merkitystä muiden ekosysteemipalveluiden sekä luonnon sopeutumis- ja uusiutumiskyvyn perustana.
Ihmiselle koituvat hyödyt edellyttävät luonnon omien vuorovaikutussuhteiden ylläpitämistä. Ekosysteemipalveluiden ensi sijassa ihmiskeskeiseltä vaikuttava näkökulma koituu siis myös luonnon itseisarvon hyväksi. (Sinikka Pärnänen, Selvitys 31.1.2012 )
Määritelmän mukaisesti maatalous on ymmärrettävä huomattavasti laajempana ja monipuolisempana kokonaisuutena kuin pelkkänä ruuantuotantona.
Tästä tehtävästä seuraten maatalouden tuet ovat korvausta luonnonvarapalveluista.
Tuki-sana viittaa yksipuolisesti maanviljelijöiden toimeentulon tukemiseen, eikä sana huomioi koko laajaa tehtäväkenttää millään tavalla.
Kaikki tukiviittaukset tulisi poistaa maataloudesta annettavasta informaatiosta. Hyvänä alkuna ovat esimerkiksi ympäristö-, luonnonhaitta-, ei tuotannollisten investointien ja luonnonmukaisen tuotannon korvaus. Myös palkkio sana on riittävän neutraali ja kertoo asian oikean laidan.
Esimerkiksi nykyinen Tukihaun tuet 2016 tulisi olla muodossa Luonnovarapalveluiden korvaukset 2016.
Kaikki ulospäin sekä toimialan sisällä tapahtuva viestintä tulisi muuttaa termistöltään elinkeinon kokonaisuutta kuvaavaksi. Tämä on ensiarvoisen tärkeää myös kuluttajalle oikean kuvan muodostamiseksi maataloudesta.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.