Turvallisuuspoliittinen yhteisymmärrys ei kestä itsestään – puolueiden kyky yhteistyöhön on vahvan ulkoisen turvallisuuden pohja

Männä viikolla eduskunnan hallintovaliokunta näytti vihreää valoa rajaturvallisuuslain (”käännytyslain”) jatkamiselle, ja Orpon hallitus toi Ottawan sopimuksen irtisanomisen eduskunnan käsittelyyn. Jalkaväkimiinat ovat jonkin ajan päästä käytettävissä.

Merkittävät lakihankkeet etenevät eduskunnassa satamaan laajan poliittisen yksimielisyyden pohjalta. Myös oppositiopuolueista ainakin keskusta ja sosiaalidemokraatit ovat ilmoittaneet puolueina tukevansa molempia lakiesityksiä. Muutama SDP:n edustaja on kertonut vastustavansa rajaturvallisuuslain jatkamista.

Pyrkimys laajaan yksimielisyyteen on vuosikymmeniä leimannut ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käsittelyä hallituksessa ja eduskunnassa. Yksimielisyys ja uskottavuus kulkevat käsi kädessä ja antavat selkeän viestin politiikastamme rajojen ulkopuolelle.

Suomen Nato-jäsenyyden käsittely Venäjän Ukraina-hyökkäyksen jälkeen oli kova testi yksimielisyystavoitteelle. Poliittinen ja parlamentaarinen kate hankittiin. Eduskunnan valiokunnat käsittelivät nopeasti jäsenyyden. Eduskuntapuolueet ottivat omissa elimissään kantaa jäsenyyteen. Eduskunta hyväksyi jäsenyyden hakemisen luvuin 184–7. Yksimielisyyttä auttoi sekin, että Suomi ja Ruotsi etenivät Nato-jäsenyyden hakemisessa yhtä jalkaa, ja se, että Suomi vaikutti merkittävästi Ruotsin hallituksen kannan muuttumiseen.

Vasemmisto, keskusta ja oikeisto toimivat historiallisessa linjapäätöksessä yksissä tuumin.

Yksimielisyyttä kysytään jatkossakin. Nato-maiden korkea johto kokoontuu kesäkuun lopulla Haagin huippukokoukseen. Kysymys on jäsenmaiden puolustusmäärärahoista. Naton pääsihteeri Rutte on kertonut julkisuuteen tavoitteen: 5 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen, ehkä niin, että 3,5 prosenttia kovaan puolustukseen ja 1,5 prosenttia puolustusta tukevaan infrastruktuuriin. Sehän on niin, että presidentti Trump ratkaisee, millä prosenteilla Nato vahvistaa puolustustaan.

Haagin kokouksen päätökset ovat vaativia kaikille jäsenmaille. Puolustusmäärärahojen merkittävä nostaminen hikoiluttaa nykyhallitusta ja tuleviakin sen vuoksi, että valtiontaloutta on välttämätöntä kaiken jo tehdyn päälle vielä sopeuttaa ja leikata. Puolustusmäärärahoja nostetaan, mutta kysymys onkin yhteiskunnan sisäisestä oikeudenmukaisuudesta.

Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla on sisäpoliittinen ulottuvuutensa. Sisäiset railot – olivatpa niiden alkujuuret mitä tahansa – ovat vaarallisia ulkoiselle turvallisuudellemme. Juhlapuheissa sanotaan aivan oikein, että maata puolustetaan, jos yhteiskunta on jäsenilleen oikeudenmukainen ja puolustamisen arvoinen. Maanpuolustustahto riippuu jatkossa yhä enemmän yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta veteraanien uhrauksia ja työtä unohtamatta.

Yhteisymmärrys ei kestä itsestään. Se on politiikan tulos. Mitä oikeudenmukaisempi on yhteiskunnan meno ja mitä yhteistyökykyisempiä ovat puolueet, sillä vahvemmalla pohjalla on ulkoinen turvallisuus.

Kolumnin kirjoittaja on ministeri.