Ryhmy ja Romppainen isänmaan asialla

Valtiosihteeri Samuli Virtanen on tullut ulos peräkontista. Hän on tunnustautunut persuministereiden loikan ja eduskuntaryhmän hajottamisen toiseksi aivolohkoksi.

Toinen aivopuolisko oli Ilta-Sanomien julkaiseman kuulustelu­pöytäkirjan mukaan sotaministeri Jussi Niinistön poliittinen gorilla Petteri Leino.

Taistelupari antaa ymmärtää vieneensä persuloikkareita kuin kuoriämpäriä dramaattisina päivinä persujen puolue­kokouksen jälkeen. Timo Soini ja muut ministerit olivat ihan statisteja – pääministeri Juha Sipilästä (kesk.) puhumattakaan.

Tutkapari Virtanen-Leino tuo hakematta mieleen toisen sankarikaksikon kansakunnan aikaisemmilta kohtalon­vuosilta. Sotien aikana Ryhmy ja Romppainen pistivät propaganda­teksteissä haisemaan yhtä räväkästi. Kun homma oli hoidettu ja vanjat pinottu, Ryhmy ja Romppainen kumosivat annosviinat parempiin suihin ja hihkaisivat hurtisti: ”Niin se on poijjaat!”

Kunhan Sininen tulevaisuus saa itsensä järjestykseen, sen ensimmäiset kultaiset ansiomerkit myönnetään epäile­mättä neuvokkaille poli­trukeille, jotka suhmuroivat puolueen jatkoon hallituksessa.

Pelimiehet ovat prenikkansa ansainneet, sillä ilman heitä olisi saattanut päästä tapahtumaan niin kuin persujen puoluesääntöjen mukaan olisi pitänytkin tapahtua.

Ilman Virtasen ja Leinon rohkeaa interventiota perus­suomalaisissa olisi ministeri- ja eduskuntaryhmää myöten pitänyt nöyrästi sopeutua puoluekokouksen päätöksiin. Näin vanhoissa, väsyneissä puolueissa onkin ollut tapana.

Persujen puoluekokous teki kuitenkin tyhmyyksissään ihan vääriä henkilövalintoja.

Halla-aholaiset kelpasivat soinilaiselle puolue-eliitille keräämään vaaleissa isoon jytkyyn tarvitut äänet, mutta ei suinkaan ollut tarkoitus, että he saisivat määrätä, kuka puoluet­ta johtaa tai edustaa hallituksessa.

Virtaselle ja koko persueliitille tämä vaihtoehto oli äärimmäisen vastenmielinen, musertava katastrofi. Virtasella oli paljon pelissä myös henkilökohtaisesti. Vaarassa oli hyvä­palkkainen valtiosihteerin virka ja jopa jonkinasteista avio­kriisiä oli ilmassa.

Uhan alla Virtanen ja Leino käynnistivät virka­puhelimillaan reipashenkisen tarjouskilpailun jatkakseen hallitustaivalta ilman mikäänlaista puoluemandaattia.

Kantona kaskessa oli myös Timo Soinin julkilausuma periaate, että hän ei voisi kuunaan jättää perustamaansa puoluetta

Onneksi elävässä elämässä on harvoin varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin muuttumattomiin periaatteisiin. Useimmille meistä omatunto ei ole mikään tuomari vaan rikoskumppani. Sen kanssa vain täytyy elää.

Niin se on poijjaat!

politiikan toimittaja velipekka.ervasti@gmail.com @ErvastiPekka