• Hengähdyspaikka: Kanteleet pajuista

    Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.
    Mielipide
    26.5.201911:00
    Kolumni
    Kaarlo Kalliala

    Joskus nuorena minua vähän vaivasi, miten kannel ripustetaan pajuun: se vaikuttaa teknisesti hankalalta. Ajatus palasi aina silloin tällöin mieleen, kun Babyloniaan väkisin siirrettyjen israelilaisten elämäntuntoja kuvaava psalmi 137 on lainannut kielikuvastoa myös monille virsille ja runoille.

    Eufratin ja Tigrisin rantapajuihin ei nyky-Raamatussa ripusteta suomalaiskansallisia kanteleita vaan helpommin ripustuvat lyyrat. Asetelma on kuitenkin sama kuin ennenkin.

    Pakkosiirtolaisuuden ja Jerusalemin välinen jännite rinnastuu oikean olemisen ja aidon elämisen kaipuuseen.

    Lyyrat joutavat puihin eikä paljon laulata, kun ”olen maan päällä muukalainen” ja ”näen: ihmisten kiireinen vuo yhä outoja kasvoja tuo Baabelin virtain varsilla”. Noin veisataan runoilijarovasti Jaakko Haavion muuntelemassa Siionin virressä. Hänen aikansa raamatunkäännöksessä babylonialaiset vaativatkin juuriltaan revityiltä nimenomaisesti: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä.”

    Polttavakin kaipaus on silti jäähtyäkseen. Ikävä on häälyvää. Ihmisellä on tarve kuulua ja halu samastua. Psalmi ei ota tätä huomioon, mutta tuo mainittu Siionin virsi kyllä.

    Siionin virreksi sittemmin päätyneen runon Vieraalla maalla julkaisi Anton Johan Soveri vuonna 1911. Heti toisessa säkeistössä runon minä jo toivoo myös ”onnea alhaalta päin” tai mielistyy ”asumaan näin Baabelin virtain varsilla”.

    Soverin runosta ei kiinnostunut vain Jaakko Haavio, vaan myös tämän veli Martti, runoilija P. Mustapää. Runon nimi on – kuinkas muuten – Siionin virsi. Sen mukaan ”vieressä virtain Baabelin työllämme, toimellamme huomattavasti kohentui myös ekonomiamme”.

    Ennen olisi varmaan sanottu, että tuossa maailmanmielisyys peittää ja voittaa taivaan valtakunnan kansalaisen identiteetin. Sehän se meitä väijyy.

    Ja niinpä Mustapää vetää runonsa loppunousuun: ”Vaan kanteleita pajujen kaipuumme tuuli soittaa: päättyvät valhevuotemme, totuuden päivä koittaa.”

    Elämässä on paljon sinänsä kivaa ja mukavaa. Hyvä niin, mutta loppujen lopuksi kysymys on rakkaudesta.

    Artikkelin aiheet
    hengähdyspaikka
    Siionin virsi
    raamatullisuus
    runous
    kaipuu
  • Ota kantaa aiheisiimme

    Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.

    Lähetä mielipidekirjoitus
  • Osaston luetuimmat
    • 1

      Politiikka | Lukijalta: Nykyhallituksen lupaukset testataan polttoainekriisissä

    • 2

      Politiikka | Lukijalta: Asuinpaikka ei saa ratkaista oikeutta sosiaali- ja terveyspalveluihin

    • 3

      Lihantuotanto | Lukijalta: Nautojen kunnianpalautus alkamassa – Jääkö käänne Suomessa vain puheiden tasolle?

    • 4

      Siivekkäiden sanomaa

    • 5

      Maanviljelysneuvos Westermarck oli edelläkävijä

    • 6

      Talous | Asiantuntijalta: Hitaasti muuttuva tuotanto kohtaa nopeasti muuttuvat markkinat

    • 7

      Mummon piironki kulkee isältä pojalle