Lukijalta: Skippaamisen sijaan lehmä ansaitsee muistomerkin

Margariinimainoksessa kehotettiin skippaamaan lehmä.

Lehmä, tuo kaunissilmäinen ja uskollinen ystävämme pelasti suuret ikäluokat nälkä­kuolemalta asutustiloilla sotien jälkeisenä aikana. Ojitettujen soiden pelloilla nämä sankarilliset eläimet märehtivät autuaan tietämättöminä, että ne aiheuttivat ilmastonmuutoksen isäntäväkensä toiminnan takia. Lehmä ansaitsisi kunniakkaan muistomerkin, eikä julkista tuomiota.

Olen omalta osaltani osallistunut tähän luonnon riistoon koko ikäni. Maalaiskodin lapsena tein maatalous- ja metsätöitä jo nuoresta pitäen. Myös ammattini hankin metsäalalta. Olen syyllistynyt osaltani avohakkuisiin ja suometsien ojituksiin. Samaa toimintaa olen jatkanut vielä kotitilallani eläkkeelle jäätyäni. Kaikki ne asiat, mitä olen pitänyt hyvinä ja kannatettavina yli 50 vuotta ovat nyt saaneet julkisen tuomion.

Soiden ennallistamista olen ihmetellyt. Miksi epä­onnistuneiden ojitusalueiden ojat täytyy tukkia suurin kustannuksin, kun aika tekee sen ilmaiseksi? Pitää muistaa, että suurin osa ojituksista on johtanut maamme elintason nousuun niin maa- kuin metsätaloudessakin.

Maaseutu autioituu hiljaisen. 20 vuotta enää ja syrjäkylissä ei asu juuri kukaan. Luonnonsuojelujärjestöjen hokemat mantrat vaikuttavat viimeisiin maaseudun nuoriin siten, että monikaan heistä ei halua viettää elämänsä suuren meluavan vähemmistön haukuttavana, vaan muuttaa kasvukeskuksiin helpomman elämän toivossa.

Huoltovarmuus ja koko maan asuttuna pitäminen ovat vain vaalien alla puhuttua propagandaa ilmaan aikomustakaan toteuttaa niitä.

Luonnonsuojelijoina itseään pitävillä kasvukeskuksissa asuvilla asiantuntijoilla olisi nyt erinomainen tilaisuus muuttaa maalle autioihin, puoli-ilmaisiin taloihin ja näyttää meille asioista mitään ymmärtämättömille, miten maalla tulee elää. Valmistautukaa kuitenkin siihen, että teidän esittämänne totuudet saattavat olla yhtä tuomittavia 50 vuoden jälkeen kuin minun totuuteni ovat tänä päivänä.

Kyösti Partanen

Kitee