Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat Markus Ahola ym. esittävät joukon perusteita Itämeren hallikannan säätelyä vastaan (MT 10.12.). Poistamalla ainoastaan pyydyksillä tavattavia uroksia ei hallikantaa tai kalastukselle aiheutuvia vahinkoja vähennetä. Pyydykseltä poistetun hallin tilalle saapuu uusi halli yleensä korkeintaan muutaman päivän viiveellä.
Ahola ym. ovat laskeneet, että Itämeren hallikannan kasvunopeus on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut 5,7 prosenttia vuodessa. Rktl:n tilastoista selviää myös, että viimeisten viiden vuoden aikana hallin laskentakanta on kasvanut 20 395 yksilöstä 32 000 yksilöön.
Kasvu on 56,9 prosenttia ja vuosittainen kasvu keskimäärin 9,6 prosenttia. Viimeisten viiden vuoden aikana kannan kasvu on ollut selkeästi nopeampaa kuin sitä edeltävien viiden vuoden aikana. Laskentakannan koko on jopa 40 prosenttia pienempi kuin kannan todellinen koko.
Rktl:n raportti hylkeiden sivusaaliskuolleisuudesta on vähintäänkin kyseenalainen. Pienen varsinaissuomalaisen kalastajajoukon tulokset on suoraan laajennettu koskemaan koko Pohjanlahtea aina Vaasaan saakka.
Selkämeren avoimella rannikolla kalastus- ja luonnonolosuhteet ovat kuitenkin hyvin erilaiset kuin Saaristomerellä. Suomenlahdella sivusaaliiksi on laskettu myös hyljeansalla pyydetyt hylkeet.
Metsästyksen kohdistaminen myös hallinaaraisiin on ainoa keino pienentää kantaa. Hirven- ja peuranmetsästyksessä edellytetään, että myös vasoja metsästetään, jotta kanta ei kasva liikaa.
Kuten Ahola ym. toteavat, metsästyksen on perustuttava kestävän käytön periaatteeseen. Tästä syystä hylkeenmetsästystä onkin syytä tarkastella myös sosiaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta eettisen tarkastelun lisäksi.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.