Kalliskin vesiensuojelu voi olla kannattavaa

Tutkimuksen popularisointi on taitolaji. Hankalistakin kysymyksistä on kyettävä yksinkertaistamaan kansantajuista tietoa.

Joskus, kuten MT:n kirjoituksessa 11.12.2013 tuoreesta väitöstutkimuksestani, voi käydä niin että varsinainen tutkimuksellinen sisältö hukkuu, siitä tehtyjen tulkintojen tulvaan.

Vaikkakin lähettämässäni lehdistötiedotteessa kerron, että osa edullisista tavoista kuormituksen vähentämiseen on käytetty, ei siitä pidä vetää johtopäätöstä, että mitään taloudellisesti järkeviä keinoja ei ole käytettävissä. Jos tavoite, kuten vesiensuojelu on arvokas, niin kannattaa sen parantamiseksi käyttää kalliitakin keinoja.

Keskeistä on, että mikä tahansa yhteiskunnallisesti määritetty tavoitetaso, saavutetaan tuhlaamatta resursseja. Näin voi määritellä kansantajuisesti kustannustehokkuuden, joka on väitöskirjani pääteema.

Tutkimukseni ei siis ensisijaisesti ota kantaa, kuinka paljon ravinnekuormitusta ylipäätään pitäisi vähentää maataloudesta tai muualta. Suhteessa maataloudelle asetettuihin tavoitteisiin on kuitenkin huomionarvoista, ettei niiden saavuttaminen vaikuta realistiselta yleisesti käytössä olevilla keinoilla.