Kun rajalla rytisee, tarvitseeko Suomi lisää kaaosta myös rajan tällä puolella?

Nyt kun Jutta Urpilainen (sd.) ilmoittautui mukaan, sanotaan, että presidenttikisaan tuli säpinää.

Kyllä säpinä taitaa tulla ihan muualta kuin demarien kampanjatoimistosta.

Itärajalla on käynnissä Venäjän röyhkeä hybridihyökkäys. Yli yritetään puskea väkisin väkeä – toistaiseksi kuitenkin ilman aseita. Näin vakava tilanne siellä ei ole vallinnut sitten viime sotien.

Siksi on hieman outoa, että muualla Suomessa tunnutaan elävän kuin kaikki jatkuisi entisellään. Todellisuus ei vielä ole iskenyt kansakunnan kollektiiviseen tajuntaan koko voimallaan.

On tietysti hyvä, että emme provosoidu, jos provosoidaan. Ehkä kuitenkin kannattaa myös rauhassa miettiä, onko juuri nyt oikea aika pistää muuallakin yhteiskunnassa ranttaliksi.

Ay-liike on ilmoittanut kiihdyttävänsä poliittisia lakkoja ja mielenosoituksia hallitusta vastaan. Luvassa on atakkia eri puolilla maata. Ne tietävät hankaluuksia kansalaisten arkeen ja jyrkkenevää vastakkainasettelua poliittiseen keskusteluun.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta (sd.) on ilmoittanut, että hallitukselle on annettu viimeinen varoitus. Kun se ei näytä tehoavan, edessä on entistä kovempia toimia. Kun on sanonut A, kohta on pakko sanoa myös B – ja aakkosten loppupäästä löytyy vielä Y niin kuin yleislakko.

Kun rajoilla rytisee ja suomalainen yhteiskunta sellaisena kuin me siihen olemme oppineet luottamaan. on vakavan, ulkopuolisen hyökkäyksen kohteena, miettiikö kukaan Hakaniemen suunnalla, onko tämä juuri oikea hetki lisätä painetta pannuun?

Ehkä myös barrikadin toisella puolella on nyt syytä pohtia, pitääkö työelämämuutosten ja sosiaaliturvaleikkausten kanssa edetä jästipäisesti kuin polkupyöräporukat rajalla. Suomen sisäinen eripura ei hyödytä hallitusta, Etelärantaa, eikä Sari Sairaanhoitajaa, vaan äijää Kremlin bunkkerissa.

Nyt tarvittaisiin jäitä hattuun rajan tällä puolella, kun sen toisella puolella päinvastoin holvataan bensaa liekkeihin.

Hallituksen pyrkimykset rakenteellisiin uudistuksiin ja valtion velan leikkaamiseen ovat periaatteessa tarpeellisia. Se ymmärretään laajasti myös oppositiossa. Keinoista sen sijaan vallitsee suuri erimielisyys.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa tapahtumien logiikka näyttää vievän koko ajan rajumpiin poliittisiin kahakoihin, ellei jossakin paineta jarrua.

Yhtenäisyys löytyi 84 vuotta sitten äärimmäisen hädän hetkellä. Talvisodan henki pelasti kansakunnan tuholta. Nyt jos koskaan voisi olla viisasta yrittää löytää sama yhteisymmärrys uudestaan. Kello käy – ja Moskovassa se on jo tuntia edellä Helsinkiä.

Kirjoittaja on poliitikan toimittaja.