”Yritykset eivät jaksa kantaa sitä taakkaa, joka niille on yksilöiden löysäilystä sälytetty”, sanailee historioitsija Teemu Keskisarja (SK 25.1.).
Sen, että yritykset – pääosassa pienyritykset – luovat veropohjan, jolla hyvinvointipalvelut kustannetaan, tunnustavat poliitikotkin, mutta eivät sitä – vaalien ollessa aina ovella – että heidän ja poliittisesta päätöksentekorakenteesta johtuen julkisen talouden löysäilyssä on menty jo liian pitkälle.
”Lappiin perustettiin yli tuhat uutta yritystä”, otsikoivat 26.2. päivän lehdet viime vuodesta.
Asukasluku laskee, mutta yrittäjämieliset jaksavat uskoa tulevaisuuteen. Tapammeko ihmisten yrityshalut ”löysäilyn” kustannuksilla?
”Lienen väärässä, kun väitän, että Suomelle käy kalpaten. Yritykset eivät jaksa maksaa kaikkea tätä kivaa”, sanailee Keskisarja.
”Näillä julkisen talouden rakenteilla ei hyvinvointivaltiota voida ylläpitää”, julistavat ministerien kansliapäälliköt.
Saarijärven Paavosta alkaen meitä on ylistetty ahkerana kansana. Mutta eikö se ole jo euroilla palkittua laiskottelua, jos löysimmillään vuoden 12 kuukaudesta työtä tehdään enää vain rapian kahdeksan kuukauden työpäivät ja siitä maksetaan 13 kuukauden työpalkka?
Tai keinottelua virkavapailla, kun työtekijä voi käyttää virkasektorilla myös työnantajavaltaa ja ”löysäillä” täydellä työpalkalla kuukausitolkulla tekemättä päivääkään töitä?
Tuorein julkitullut esimerkki Lapissa muistetaan jopa kaupunginhallituksen puheenjohtajan toimena.
Jaksavatko maksajat – yrittäjät ja heidän työntekijänsä – tämän kaiken ”kivan” ahkeruudellaan ”löysäileville” kustantaa?
Eikö olisi ”löysäilijöidenkin” aika ryhdistäytyä ja alkaa töihin, kun pää on jo tullut vetäjän käteen: kahden vuoden eväät on syöty etukäteen.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.