Mikä oikeasti auttaisi Afrikkaa?

Professori Harri Siiskonen kehotti huolehtimaan Afrikan maatalouden kehittämisestä (MT 5.2.). Kirjoitus on täyttä asiaa, mutta vaatisiko asian korjaaminen tarttumista Afrikan ongelmien todellisiin syihin?

Kuukausi sitten uutisoitiin, että ”Angolan prinsessa” Isabel dos Santos oli hankkinut valtavan omaisuutensa käyttämällä hyväkseen asemaansa entisen presidentin tyttärenä.

Paljastus ei ole yksittäistapaus. Afrikasta on tullut uuskolonialismin uhri: Maanosan viennistä 80 prosenttia on raaka-aineita. Ylikansallisten yhtiöiden toimiluvat ja rojaltit jäävät näin monelle valtiolle ainoaksi tulonlähteeksi. Käytännössä ne toimivat suoran korruption tavoin.

Afrikka on ajautunut ristiriitatilanteeseen: Vaikka alue on luonnonvaroiltaan rikas, suurin osa maista lukeutuu maailman köyhimpiin.

Kongo on yksi maailman suurimmista raakatimanttien tuottajista. Tästä ja muista luonnonresursseista huolimatta Kongo on maailman köyhimpiä maita.

Nigeria on öljymahti. Silti öljy elättää vain murto-osan maan 150-miljoonaisesta väestöstä, koska varsinainen jalostus ja sen mukana tulot ovat menneet muualle. Niger-joen suistossa Shellin öljyputki on vuotanut pahasti moneen kertaan ja tuhonnut ympäristöä ja ihmisten elinmahdollisuuksia.

Eurooppalaiset ja aasialaiset alukset ylikalastavat Afrikan rannikoilla. Etenkin Somalian vedet ovat vapaata ryöstökalastusaluetta. Pienin aluksin ja perinteisin keinoin paikalliset kalastajat eivät ole pystyneet pitämään puoliaan.

On ironista, että samat ryöstössä mukana olevat maat lähettävät sotalaivansa Afrikan Sarven vesille vangitsemaan paikallisia, omien toimiensa synnyttämiä merirosvoja.

Maailmassa tuotetaan vuosittain yli 50 miljoonaa tonnia elektroniikkajätettä. Valtaosa Euroopan elektroniikkajätteestä viedään laittomasti Afrikkaan. Muun muassa Ghanassa elektroniikkaromun väärä käsittely vahingoittaa sekä ihmisiä että ympäristöä.

Afrikan todellisia ongelmia vasten kehitys- ja pakolaisapumme näyttäytyvät pelkkänä kosmetiikkana. Todelliset ratkaisut vaatisivat kansainvälisen kaupan sääntöjen perusteellista uudistamista. Nykyisellään ne laillistavat väärät menettelyt.

Suljemme silmämme todellisilta ongelmilta. Kauhistelemme korruptiota afrikkalaisena ongelmana, mutta monessa tapauksessa länsimaiset ja kiinalaiset yritykset ovat mukana, ja näin yhtä lailla syyllisiä kuin paikalliset valtaapitävät.

Todelliset ratkaisut vaatisivat kansainvälisen kaupan sääntöjen perusteellista uudistamista.