Suomen viisuedustajaan ladataan kovat toiveet, mutta menestys on ollut perinteisesti kehnoa – tämä kaava alkoi 65 vuotta sitten

Kristina Hautala (1948-) lukeutuu 1960-luvun suosituimpiin suomalaisiin laulajatähtiin.

Hän teki läpimurtonsa vuonna 1966 kappaleella En koskaan, joka oli käännös Dusty Sprinfieldin hitistä You Don't Have to Say You Love Me. Hautalan ääni taipui myös The Beatlesiin, jolta hän levytti vuotta myöhemmin ikivihreän All You Need Is Love. Ajan henkeä ilmentävä laulu sai Kari Tuomisaaren suomennoksena nimen Rakkautta vain.

Yhteiskunnan sääntöviidakkoa uhmaava Kielletyt käskyt ”Ei, ei saa uskaltaa...” muodostui sekin klassikoksi. Jukka Virtasen sanoittama laulu kuultiin Jörn Donnerin elokuvassa Mustaa valkoisella vuodelta 1968.

Samana vuonna vasta 19-vuotias Kristina Hautala valittiin edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuihin Lontooseen. Kilpailukappaleena oli Esko Linnavallin säveltämä Kun kello käy, johon tekstin teki sanoittajamestari Juha ”Watt” Vainio.

Odotukset olivat korkealla, saihan Hautala huimat 130 000 postikorttiääntä suomalaisilta, jotka päättivät ensi kertaa raatien sijasta euroviisuedustajasta.

Media suitsutti loppukilpailun nuorinta osallistujaa, ja hänestä tehtiin kisan ennakkosuosikki.

Jopa brittien iltapäivälehdet julkaisivat laulajattaren kuvan etusivuillaan.

Odotuksia ei vähentänyt edes se, että laulussa oli 55 ä-kirjainta, 23 yytä ja kertosäkeen iskuina lyö, yö ja työ.

Toisin kuitenkin kävi. Kristina Hautala jäi lopulta viisuissa jaetulle viimeiselle sijalle Alankomaiden kanssa. Sai Suomi sentään yhden pisteen naapurimaa Norjalta.

Tiukan kilpailun voitti Espanjaa edustanut laulajatar Massiel kappaleella La La La. Englantilainen Cliff Richard hävisi hänelle vain pisteellä laulullaan Congratulations.

Suomen jumbosijan varmistuttua Apu-lehti otsikoi huhtikuun -68 numerossaan kekseliäästi: Kun kello ei käynyt Greenwichin aikaa.

”Iloitsin siitä, että suomalaiset olivat luottaneet minuun. Näin siinä sitten kävi. Vaikka ainakin minä yritin parhaani”, totesi Hautala samaisen lehden haastattelussa.

Euroviisuista väitöskirjan kirjoittanut Mari Pajala on arvioinut, että vuoden 1968 laulukilpailut olivat lajissaan ensimmäinen, jossa toteutui Suomelle tyypillinen suurista toiveista pettymykseen -kaava.

Ennakkosuosikiksi nousseen Kristina Hautalan tulevaa viisumenestystä hehkutettiin suomalaisessa mediassa jo viikkoja etukäteen, mutta lehdistön intoa seurasi lopulta lässähdys.

Häviäminen onkin tullut osaksi Suomen viisuidentiteettiä, vaikka poikkeuksiakin kaavasta löytyy, kuten Lordi-yhtyeen voitto vuoden 2006 Euroviisuissa.