Kestävä kehitys vaatii laajaa osallistamista

Poliittisia päätöksiä ja päätöksenteon keskittämistä kansainväliselle tasolle perustellaan usein sillä, että tämä toimintatapa perustuu tutkittuun tietoon ja tieteeseen.

On tietenkin hyvä, että päätöksiä pyritään tekemään tutkimustietoon nojautuen, mutta näitäkin perusteluja pitää voida tarkastella kriittisesti. Ja samalla pitää muistaa, että täydellistä varmuutta on mahdotonta saavuttaa.

Tämän vuoksi päätöksenteon tulisi aina pohjautua eettisyyden periaatteisiin.

Tiede ei tarjoa totuutta ja varmuutta, vaan etsii lakkaamatta tietoa kriittisen ajattelun ja keskustelun avulla

Tieteellinen menetelmä on tutkimus- ja oppimisprosessi, joka jatkuvasti vahvistaa, muuttaa tai kumoaa todisteita ja tuottaa uusia. Hyvin usein näennäisen varmoiksi osoittautuneet tulokset ovat myöhemmin paljastuneet epävarmoiksi tai kumoutuneet kokonaan.

Epävarmuus on tieteen olennainen osa.

Epävarmuuden sisällyttäminen tutkimustuloksiin ei vähennä vaan pikemminkin lisää tieteellisen tiedon laatua.

Joskus epävarmuus on myös tuntemattomuutta: aina emme tiedä, ettemme tiedä. Toisin kuin poliittinen päätöksenteko, tiede ei perustu konsensukseen tai tutkijoiden poliittiseen kantaan, vaan ajan myötä kertyvään näyttöön.

Kuka tahansa voi kiistää Nobel-palkitun tai kokonaisen tiedekomitean väitteet, jos todistusnäyttö riittää. Historiallisesti merkittäviä tieteellisiä keksintöjä on tehty niiden ansiosta, jotka ovat vastustaneet enemmistön teorioita.

Ratkaisevaa ei ole julkaisujen määrä, vaan löydökset, jotka parhaiten selittävät käsillä olevan ilmiön ja parhaiten vastaavat avoimiin kysymyksiin.

Toisaalta pelkkä tieteellinen tiedonhakukaan ei aina riitä, koska kaikkea tietoa ei ole saatavilla tieteellisistä lähteistä. Tarvitaan laajempaa lähestymistapaa, joka perustuu täydentävään tietoon, joka tulee esimerkiksi yrittäjiltä, työntekijöiltä ja kansalaisilta.

Yhä keskitetympi päätöksenteko esimerkiksi Euroopan tasolla ei useinkaan kykene ottamaan huomioon paikallisen talouden ja kulttuurin tarpeita sekä paikallisten ekosysteemien olosuhteita ja ominaispiirteitä. Keskittäminen etäännyttää päätöksentekoa kansalaisista, mikä saattaa vaarantaa kestävän kehityksen saavuttamisen.

Myös vastuunotosta tulee vaikeaa, kun yhtäältä epävarmuus ja etäisyys päätöksenteon kohteeseen ovat suuria, mutta toisaalta vaikutukset ihmisten ja luonnon hyvinvointiin jopa peruuttamattomia. Lisäksi monikansallisten yhtiöiden vaikutusvalta päätöksiin kasvaa, jos järjestelmä on vahvasti keskitetty.

Aiemmat EU-tason tutkimukset ovat osoittaneet, että tarvitaan mekanismeja kansalaisten laajempaa osallistumista varten.

Yhtä sellaista olemme luoneet EU-rahoitteisessa Marea-hankkeessa, joka tarkastelee Itämeren tilaa. Tavoitteenamme on ollut kehittää väline, Kestävyyden kompassi, joka aktivoi kaikkia Itämeren alueen toimijoita ja asukkaita jakamaan kokemuksiaan sekä tietojaan.

Kestävyyden kompassi on verkkoportaali, joka tarjoaa osallistumisen, osallisuuden ja vapaan keskustelun välineen. Sen tarkoituksena on antaa tieteellisen näytön kertyä luonnollisesti yhdistämällä erilaisia menetelmiä, tietolähteitä, teorioita ja aineistoja luotettavuuden lisäämiseksi. Se auttaa tuomaan esiin parhaat käytännön ratkaisut, jotta kestävyys voidaan turvata paikallisella tasolla.

Oppiminen tapahtuu sosiaalisesti ja alhaalta ylöspäin perustuen konkreettisiin kokemuksiin ja tutkimukseen.

Kestävyyden kompassi tarjoaa myös välineen, jolla voidaan käsitellä tulehtuneita ja politisoituneita yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten tuulivoimapuistojen ympäristövaikutuksia tai metsien käyttöä ja suojelua.

Osapuolet voivat tuoda esiin omat tietonsa ja kokemuksensa, mutta kompassia ei ole tarkoitettu markkinointiin tai poliittiseen propagandaan. Se toimii kehikkona, jonka tarkoitus on palkita parhaasta tiedosta ja ratkaisuista, ei kovimmin huutamisesta.

Laajasti kootun tiedon pohjalta päätöksentekijöidenkin on helpompi ymmärtää asioiden kokonaisuutta. Se on erityisen tärkeää, kun päätösten vaikutukset ja vastuut voivat olla todella merkittäviä. Näin pystytään vähentämään sääntelyä, edistämään paikallista, hajautettua ja osallistuvaa päätöksentekoa sekä vapaaehtoista kestävyyskulttuuria, jossa kestävä kehitys sisältyy osaksi jokapäiväistä elämää.

Maurizio Sajeva

Vanhempi tutkija

Pellervon taloustutkimus PTT