Suomeen tarvitaan järkevää susipolitiikkaa

Susien ja sudenmetsästyksen ympärillä käydään hyvin ymmärrettävistä syistä kiivasta keskustelua. Häirikkösudet ovat aiheuttaneet monin paikoin tuhojaan esimerkiksi karjalle sekä kotieläimille. Olemme saaneet myös todistaa surullisia tapauksia, joissa metsästyskoira on joutunut susien saaliiksi.

Tänä syksyn hirvenmetsästys ja siihen liittyvä metsästyskoiraharrastus ovat laajasti maakunnassa olleet suurissa vaikeuksissa. Samoin asutuksen liepeille tulleet susilaumat ovat lisänneet ihmisten pelkoja arjessa ja huolta, erityisesti pienten lasten osalta.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa elää tällä hetkellä noin 30 susi­laumaa, joista valtaosa on kokonaan Suomen puolella ja pieni osa liikkuu itärajan molemmin puolin. Susien kokonaismääräksi on arvioitu noin 200–250 yksilöä.

Nykyisellään suden kannan­hoidollinen metsästys ei ole Suomessa mahdollista, vaan susia voidaan metsästää ainoastaan riistakeskuksen ja viranomaisten niin sanotuilla vahinko- ja turvallisuus­perusteisilla poikkeusluvilla, esimerkiksi häirikkösusien poistamiseksi.

Susien uhkaan tulee kuitenkin puuttua entistä päättäväisemmin. Tarvitsemme kannanhoidollisen metsästyksen osaksi susikannan hoitoa, jotta voimme säädellä kannan tasoa ja ehkäistä vahinkoja. Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä pohtii, miten kannanhoidollinen metsästys olisi Suomessa mahdollista.

Työryhmä on päätymässä ratkaisuun, jossa sudelle määritellään suotuisa suojelutaso eli tutkimukseen perustuva raja- arvo, jolloin kanta on elinkelpoinen. Susikannan ylittäessä tämän tason voidaan kannanhoidollinen metsästys sallia.

Ministeriö on antanut luonnonvarakeskukselle toimeksiannon arvon määrittämiseksi. Nykyisen aikataulun mukaan selvitys valmistuu ensi syksyksi ja kannanhoidollinen metsästys voisi alkaa talvella 2021–2022, mikäli raja-arvo susikannan kohdalla ylittyy.

Tavoitteena tulee olla susi- politiikka, joka suojelee maa­seudun ihmisiä ja heidän elin- keinojensa harjoittamista maakunnissa sekä pitää yllä turvallisuutta, mutta on myös kestävä susikantamme suhteen. Tätä työtä ministeriö nyt, yhdessä luonnonvarakeskuksen kanssa, vie parhaillaan eteenpäin.

Metsän avo­hakkaaminen ei ole sen hoitoa vaan hävitystä.