Tämä sai minut ostamaan tuplasti kalliimmat farkut

Joitain vuosia sitten punnitsin housukaupoilla kahden farkkuparin välillä. Ulkonäössä ei ollut suuria eroja, ei myöskään istuvuudessa. Toiset olivat silti kaksi kertaa kalliimmat. Perusteena oli valmistajan lupaus: ilmainen korjaus ikuisesti.

Kun myyjä vielä vakuutti, että minun tarvitsee vain tuoda rikkinäiset housut kauppaan korjattavaksi, päätin ostaa yhdet farkut kaksien hinnalla.

Valintani ei ole mitenkään tavaton. Toukokuun alussa MT:n korjausaiheisessa juttupaketissa (MT 2.5.) mainittiin Euroopan laajuinen kyselytutkimus, jonka mukaan kuluttajat suostuvat maksamaan enemmän tuotteista, joissa on tieto korjattavuudesta.

Tieto siitä, että tuotteen voi korjata, on myyntivaltti. Se kertoo laadusta ja pitkästä käyttöiästä. Läheskään kaikille uuden ostaminen ei ole itseisarvo.

Kolme neljästä suomalaisesta on käyttänyt jotain korjauspalvelua. Tieto on peräisin Valtioneuvoston kanslian (VKN) teettämästä selvityksestä.

Yleisimmin korjataan tietoteknisiä laitteita kuten kännyköitä tai tietokoneita. Tällainen korjaaminen työllistää suurimman osan Suomen korjaajista ja synnyttää myös uusia työpaikkoja.

Vaikka korjauspalvelut työllistävät, kyse on meillä lopulta melko pienimuotoisesta toiminnasta. Kaiken korjaamisen työllistävä vaikutus on runsaat 2 500 henkilötyövuotta.

Tämä kattaa kaiken kodinkoneista kenkiin ja kännyköihin, polkupyöriin ja huonekaluihin.

Perinteistä korjaustyötä myös katoaa, sillä suutareiden määrä laski vuosina 2018–2022 lähes kolmanneksella.

VNK:n selvityksessä mainitaan, että usein esimerkiksi suutarit ovat mikroyrityksiä, mahdollisesti vain yhden ihmisen firmoja. Tästä näkökulmasta on tietenkin ymmärrettävää, että toiminnan kasvattamiseen on rajallisesti eväitä.

Ammattilaisten mukaan korjaamisen kannattavuutta vähentää, että korjattava tavara voi olla valmiiksi heikkolaatuista. Silloin työhön on käytettävä enemmän aikaa.

Kannattavuutta ei liioin paranna korjaamisen arvonlisävero, joka on esimerkiksi suutaripalveluissa yleisen kannan mukainen eli 25,5 prosenttia.

Kuluttajat ovat tutkitusti valmiita maksamaan korjaamisesta noin kolmasosan uuden tuotteen hinnasta. Yli 25 prosentin alvi nostaa herkästi korjauksen hinnan yli kipurajan.

Verokannustimet olisivat yksi keino, jolla päättäjät voisivat tukea korjauspalveluita. Esimerkiksi Ruotsissa korjauspalveluiden arvonlisävero on 12 prosenttia, eli yleistä 25 prosentin kantaa kevyempi.

Näin paitsi tuetaan pienyrittäjiä myös viestitään kansalaisille, että korjaaminen on arvokasta ja kannatettavaa.

Vuosien ahkeran käytön jälkeen ostamani farkut ovat kuluneet puhki useammasta kohdasta.

Valmistajan korjauslupaus kuitenkin pitää. Minun tarvitsee vain viedä housut korjattavaksi liikkeeseen.

Tavallisesti toteaisin puhkikuluneiden farkkujen palvelleen hyvin, ja hankkisin tilalle ehjät. Nyt sen sijaan tuntuu, että säästän sekä rahaa että vaivaa.

Laatuun ja korjattavuuteen tehty sijoitus maksaa nyt itsensä takaisin.