Fosforiasetus estää tehokkaan maataloustuotannon

Maa- ja metsätalousministeriön valmistelema niin sanottu fosforiasetus oli lausunnolla elokuussa. Asetuksella toteutettavan sääntelyn tavoitteena on muun muassa edistää lannoitevalmisteiden tarpeenmukaista käyttöä.

Jokaista hallinnollista päätöstä tehtäessä on muistettava, että maatalouden tärkein tehtävä on antaa viljelijälle toimeentulo ja sen myötä mahdollisuus tuottaa korkealaatuisia ruuan raaka-aineita. Tämä edellyttää peltojen tuottopotentiaalin tehokasta hyödyntämistä ja ravinteiden käyttöä tasolla, joka mahdollistaa jokaisen viljelykasvin satopotentiaalin täysimääräisen hyödyntämisen.

Jokainen pelto on erilainen ja eri kasvit edellyttävät niille parhaiten sopivaa lannoitusta. Asetusluonnoksen rajoitukset eivät riitä kattamaan kasvien ravinnetarpeita. Jo tähänkin saakka voimassa olleet rajoitteet ovat köyhdyttäneet peltojen ravinnetilaa: sadon mukana poistuu enemmän ravinteita, mitä niille on mahdollista lannoituksen kautta antaa.

Esitetyt rajoitukset ravinteiden käytölle uhkaavat suomalaista maataloutta ja sitä kautta huoltovarmuutta heikentämällä maatalouden kannattavuutta ja tuottavuutta. Nykyisessä maailmantilanteessa tavoitteen tulee olla päinvastainen.

Kantar TNS Agri Oy:n Maatilojen kehitysnäkymät -tutkimuksen mukaan maatilojen määrä ja erityisesti kotieläintuotanto on vähenemässä rajusti Etelä-Savossa ja koko Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Vuonna 2030 Etelä-Savossa ainoastaan 59 prosenttia nykyisistä tiloista jatkaisi tuotantoa ja ainoastaan 8 prosentilla tiloista on näköpiirissä jatkaja.

Suurimmat syyt lopettamiselle ja investointien vähäisyydelle ovat alhainen tyytyväisyys omaan työhön maatalousyrittäjänä, heikentynyt arvio omasta työkyvystä, negatiivisen ilmastokeskustelun vaikutus investointihalukkuuteen ja erityisesti mielialaan, heikko kannattavuus, heikosta kannattavuudesta johtuvat esteet investointeihin sekä yleinen epävarmuus tulevasta.

Etelä-Savossa yli puolet peltoalasta on erilaisilla nurmilla, mikä kertoo alueen soveltumisesta erityisesti nautakarja-, lammas- ja hevostalouteen. Alueella on myös vahvaa erikoiskasvien tuotantoa, mutta valtaosin pellot soveltuvat nurmi- ja muiden rehukasvien tuotantoon.

Etelä-Savossa on edelleen myös Suomen pienin tilakoko, johtuen alueen metsä- ja vesistövaltaisuudesta. Maantieteellisesti suuressa maakunnassa maataloutta harjoitetaan koko maakunnan alueella, mutta tilat ovat harvassa samoin kuin pellot. Tästä johtuen pellon kysyntä ja tarjonta sekä kotieläintuotanto ja kasvintuotanto kohtaavat hyvin eri tavalla kuin Lounais- ja Länsi-Suomessa.

Nyt lausunnolla oleva asetus osaltaan kiihdyttää tuotannon siirtymistä länteen suosimalla alueita, joilla on paljon peltoa ja sen myötä enemmän mahdollisuuksia ravinteiden käyttöön. Lisäksi näillä alueilla on paikoin erittäin voimakkaita kotieläinkeskittymiä, mikä aiheuttaa aivan eri mittaluokan ympäristövaikutuksia kuin Itä- ja Kaakkois-Suomessa.

Suomalaisen ruokaturvan kannalta on välttämätöntä, että maataloutta harjoitetaan koko maassa ja monen tyyppisillä tiloilla. Tämä niin sanotun hajautetun maataloustuotannon malli pystyy parhaiten vastaamaan erilaisiin kriisitilanteisiin ja turvaamaan suomalaisten huoltovarmuuden.

Asetusluonnoksen sinänsä hyvä tavoitteet ovat monilta osin epätarkoituksenmukaisia koko Itä- ja Kaakkois-Suomen osalta. Alueen kotieläintuotannon vähäisyys ja edelleen jatkuva alenema ei edellytä lisärajoitteita ravinteiden käytön ohjaamiseen. Alueella ei myöskään ole vastaavia mahdollisuuksia hyödyntää kotieläintilojen lantaa kuin muualla Suomessa, jossa peltoa on merkittävästi enemmän ja pienempien etäisyyksien päässä.

Maataloustuotanto ei kestä mitään toimenpiteitä, jotka lisäävät kustannuksia ja heikentävät entisestään huonoa kannattavuutta. Ostolannoitteiden hintojen nousu sekä epävarma saatavuus korostavat entisestään karjanlannan merkitystä, jolloin sen käyttöä on päinvastoin edistettävä eikä estettävä.

Ravinteiden käytön rajoittamisen sijaan hallinnon on tarjottava myös Itä- ja Kaakkois-Suomen soveltuvia välineitä lannan hyödyntämiseen ja prosessointiin. Tämä tarkoittaa pienempään mittakaavaan soveltuvaa teknologiaa sekä räätälöityjä tukivälineitä niiden hyödyntämiseen.

Koronapandemian ja Venäjän sotatoimien vaikutukset heijastuvat Suomeen tavoilla, jotka entisestään korostavat Itä- ja Kaakkois-Suomen merkitystä huoltovarmuuden ja turvallisuuden näkökulmasta. Tämä tarkoittaa, että kaikki hallinnon toimet tulee keskittää maatalouden kannattavuuden ja sen myötä jatkuvuuden turvaamiseen koko Suomessa.

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

Lue lisää:

Yara käynnistää ympäristövaikutusten arvioinnin Siilinjärven kaivoksen laajentamiseksi, ilman laajennusta fosfaattikaivoksen toiminta loppuu 15 vuoden kuluttua